ILMARI HÄKKILÄ:
Kirjassa saa itsekin seikkailla

Kuusivuotiaana luin jo ihan kirjakirjoja, joissa ei ollut paljon kuvia. Harry Potterista en oikein tykkää, mutta Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin Kepler62-kirjat ovat tosi hyviä. Neropatin päiväkirjat luin kaikki heti.

Mitä tietokirjoihin tulee, tykkään esimerkiksi avaruuskirjoista, kalakirjoista ja Koiramäen historiakirjoista. Lueskelen paljon myös Wikipediaa; joskus kouluhommia varten ja joskus ihan muuten vain.

Toisella luokalla opettaja määräsi vartin lukuajan joka päiväksi. En tykkää sellaisesta, vaan haluan lukea silloin kun huvittaa. Joskus en jaksa ja joskus vain unohtuu. Koulun lukudiplomia varten luin paljon hyvin erilaisia kirjoja.

Lukeminen on kivaa, kun voi kokea paljon ja vähän kuin seikkailla itsekin kirjojen kautta. Televisio on vähän samanlainen elämys, mutta oikein hyvä kirja voi olla huonoa telkkaria parempi. Verrattuna vaikkapa johonkin oikein tylsään pörssiohjelmaan.

Parasta on lukea mökillä samalla, kun mummi tekee ruokaa ja äiti ja isä pihahommia. On suuri nautinto, kun voin lukea, mennä kaapille ja ottaa keksin, sitten lukea lisää, mennä kaapille ja ottaa toisen ja kolmannen keksin. Tämä on mahdollista vain silloin, kun äiti ei ole kotona

Ilmari Häkkilä, koululainen

”Tatut ja Patut ovat edelleen suosikkejani. Tykkään siitä, kun niissä on leikittelevää kieltä ja paljon huumoria.”