Artikkelisarja kuntien lukutaitotyöstä
Artikkelit on julkaistu alun perin Kielikukko lehdessä numero 1/2022
Lukeva kunta -verkostosta yhteistyövoimaa lukutaitotyöhön
Idässä kokeiltiin yhteistä lukutaitotyötä ja rakennetaan sovellusta
Yhteisellä lukumatkalla
Lukeva kunta -hanke Kemijärvellä
Verkostosta voimaa lukutaitotyöhön
På läsande fot från småbarn till tonåring
Lukeva kunta -verkostosta yhteistyövoimaa lukutaitotyöhön
Belinda Kardén, koordinaattori, Lukuliike, Opetushallitus
Lukutaidon vahvistaminen ja lukutaidosta viestiminen ovat kaksi tärkeää tavoitetta paikallisessa lukutaitotyössä. Sen työn tueksi Lukuliike on rakentanut Lukeva kunta -verkoston, joka on osa laajempaa kansallista lukutaito-ohjelmaa. Lukuliikkeen valtionavustuksella rahoitettiin vuonna 2021 yhteensä 11 verkostoa, jotka kattavat 171 kuntaa ympäri Suomen.
Hyvä ja monipuolinen luku- ja kirjoitustaito on kaiken oppimisen ja yhteiskunnassa toimimisen perusta. Se on keskeinen taito niin opiskelussa kuin työelämässä. Myös lukuharrastus on vahvasti yhteydessä monilukutaidon kehittymiseen. Tutkimusten mukaan lukutaito eriytyy ja heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt. Heikko lukutaito lisää riskiä syrjäytyä, kun taas vahva ja toimiva lukutaito luo niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla turvallisuutta ja vahvistaa demokratiaa.
Lukeva kunta -verkoston tavoitteena on ylihallinnollinen lukuverkosto, jossa hyvät käytännöt pääsevät leviämään ja jossa kehitetään paikallisia lukutaidon rakenteita. Verkostoon hakevilta edellytettiin malleja ja toimintatapoja, joilla parannetaan yhteistyötä ja vahvistetaan lukutaitotyötä yli kuntarajojen. Verkoston lähtökohtana ovat olleet Lukuliikkeen suuntaviivat lasten ja nuorten lukutaidon kehittämiselle. Suuntaviivat ovat tarkentuneet lukutaitostrategian myötä, mutta perusta on edelleen sama, jo vuonna 2017 Lukutaitofoorumissa aloitettu työ: 1) Luodaan ja vahvistetaan lukutaitotyön rakenteita, 2) Vahvistetaan monilukutaito-osaamista ja 3) Innostetaan lukemaan ja monipuolistetaan lukutaitoa.
Lukeva kunta -verkosto kattaa yli puolet Suomen kunnista. Mukana on laajasti niin suomen- kuin ruotsinkielisiä kuntia. Joka verkostolla on lukuagentti, joka edistää alueen kuntien välistä verkostoitumista. Verkostot myös osallistuivat kansallisen lukutaitostrategian valmisteluun ja Lukeva kunta -mallin kuvaamiseen yhteistyössä Lukuliikkeen kanssa. Lukuliikkeen järjestämät tapaamiset lukuagenttien kanssa ovat tarjonneet mahdollisuuden kertoa omasta työstä ja saada tietoa muualla tapahtuvasta kehitystyöstä. Työskentelyn tukena on ollut verkkoalusta, jossa agentit ovat voineet jakaa omaa materiaaliaan tai kysyä tukea toisiltaan.
Lukeva kunta -verkoston työ on ollut monipuolista. Verkostoissa on järjestetty lukutaitotapahtumia, ja rahoituksella on ollut mahdollista tuottaa ja kehittää lukutaitomateriaalia. Pääpaino tapahtumien järjestämisessä on ollut lukemista tukevien rakenteiden kehittämisessä, lasten lukuinnon lisäämisessä ja ammattilaisten kouluttamisessa. Toiminta onkin kehittänyt uudenlaisia käytäntöjä yhteistyössä alueen kuntien kasvatus-, koulutus- ja kulttuuritoimen kanssa. Työssä on usein ollut mukana neuvola, kouluja, päiväkoteja, kirjasto, nuorisotoimi, perhekeskus tai esimerkiksi harrastustoimijoita.
Myös monitahoinen viestintä lukutaidosta – sen merkityksestä ja tilasta – on ollut osa lukuagenttien työtä. Lukutaitoa saatetaan yhä pitää itsestään kehittyvänä taitoja, mutta tosiasiassa se vaatii systemaattista tukemista niin kotona, koulussa kuin työelämässäkin.
Lukeva kunta -verkostossa tehdään merkittävää paikallista kehittämistyötä. Tässä numerossa verkostojen lukuagentit kertovat, millaista verkoston työ on.
Idässä kokeiltiin yhteistä lukutaitotyötä ja rakennetaan sovellusta
Pia Rask-Jussila, informaatikko Joensuun seutukirjastossa ja Lukutaito kuuluu kaikille -hankkeen lukuagentti
Lukuliikkeen Lukeva kunta -toimintaan hypättiin Itä-Suomessa laajan verkoston voimin. Pohjois- ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Karjalan yleisten kirjastojen yhteistyössä lähdettiin kehittämään nuorille lukusovellusta sekä kokeilemaan lukutaitotyötä kuudessa pilottikunnassa. Nyrkkeilytermein ja asukasluvuilla mitattuna höyhensarjalainen oli reilun kahden tuhannen asukkaan Sulkava, keskiraskaassa sarjassa ottelivat Nurmes ja Leppävirta. Maakuntien keskuskaupungit Mikkeli, Joensuu ja Kuopio täydensivät kokeiluporukkamme. Työntekijöitä hankkeessa oli kaksi, joista toinen lukuagentti oli osa-aikainen. Hankkeen kohderyhmänä olivat perusopetusikäiset lapset ja nuoret.
Oman projektimme ytimessä oli halu kokeilla, kuinka pilottikunnissa sujuisi lukutaidon edistäminen kunnan eri sektoreiden kesken niin, että lopputuloksena olisi komeat teemaviikot kevään Lukuviikolla sekä marraskuun Peliviikolla. Koska hanke oli kirjastovetoinen, mukaan kumppaneiksi tapahtumiin haluttiin muut hyvinvoinnin ja vapaa-ajan toimijat kuntaorganisaatioista.
Toisena kovana tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa nuorille lukusovellus, jolla saataisiin kirjastojen pakkiin 2020-luvun työkalu yläkoulun lukudiplomiksi sekä lukusuositteluun. Tämäntyyppistä sovellusta ei Suomessa vielä ole, joten olimme mielenkiintoisen urakan edessä.
Tapahtuma on pieni sitoumus
Projektimme ajatus oli siis kokeilla yhteistyön tekemistä ja tuoda lukutaitoa osaksi myös niiden toimijoiden arkea, jotka eivät välttämättä lukutaidon ammattilaisiksi tunnustaudu. Tapahtuma oli kokeiluumme sopivan kokoinen maali. Toiveemme oli, että kumppanien on helppo lähteä mukaan konkreettiseen, suhteelliseen pieneen juttuun, joka ei vaadi vuosikausien sitoutumista – vaikka lukutaidon edistäminen pitkäjänteistä hikoilua onkin. Lähestyimme lukutaitoa hyvin käytännönläheisestä monilukutaidon näkökulmasta: johtotähtenämme oli ajatus siitä, että jokainen hyvinvointipalvelujen eteen töitä tekevä pystyy myös edistämään lukutaitoa samalla kun tekee omia töitään. Jokaiseen kuntaan perustettiin lukutaitotiimi, ja lukutaito kytkettiin tiimiläisten työhön tiukalla rautakettingillä.
Mukaan lähtivät nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalvelut sekä perusopetus. Kokoonpanot pilottikuntien välillä vaihtelivat ihan jo kunnankin koon perusteella. Korona vaikutti tähän myös: monilla toimialoilla oli tuolloin(kin) kova kuormitus ja voimat ”ylimääräiseen” olivat toisilla vähissä vähissä. Alkuperäinen ajatuksemme oli, että hankevuoden aikana tehtäisiin kaksi kokeilua, joista ensimmäisenä ovella oli huhtikuun Lukuviikko, jonka jälkeen vedettäisiin henkeä ennen marraskuista Peliviikkoa. Näin saataisiin kaksi erilaista lähestymistapaa lukemiseen: keväällä kävisi monenlainen toiminta ja talvella hypättäisiin pelillisyyden ja pelikulttuurin maailmaan. Tästä jouduttiin tinkimään. Kun hanketta aloitettiin tammikuussa 2021, huomasimme huhtikuun tulevan liian aikaisin kumppanien löytämisen, verkostoitumisen ja koulutuksen kannalta.
Laitoimme suunnitelmat uusiksi ja järjestimme hankkeen lukuagenttivoimin idän yhteisen Lukuviikon ja kokeilimme yhteistyömallia vain Peliviikolla. Tässä oli myös hyvät puolensa. Keväällä 2021 koronarajoituksia oli paljon, minkä vuoksi vapaa-ajan tapahtumien järjestäminen olisi ollut haastavaa. Peliviikko oli kokeilun kannalta mainio valinta, koska pelaaminen on jo valmiiksi kiinnostavaa kohderyhmällemme. Peliteemaan voi kytkeä monenlaista tekemistä, ja toisaalta monet asiat voi myös pelillistää.
Peliviikon tapahtumien ja toiminnan suunnittelussa pilottikuntien lukutaitotiimeillä oli paljon sananvaltaa. Lisäksi osallistimme myös lapsia ja nuoria kertomaan mielipiteensä, vaikkakin hieman ohuin tuloksin. Osallistamisen kannalta aika ei ollut paras, kun monilla toimijoilla oli paljon erilaisia rajoituksia ja esimerkiksi kirjastolaiset eivät päässeet normaaliin tapaan vierailemaan kouluilla.
Peliviikolla nähtiin isompia ja pienempiä tapahtumia, etänä ja paikan päällä. Jatkuvuutta ja monipuolisuutta ajatellen päädyimme hankkimaan sisältöjä, jotka toimivat monenlaisissa käsissä ja ympäristöissä hankkeen päättymisen jälkeenkin. Viime vuosina hiteiksi nousseita pakopelisalkkuja hankimme myös me. Pakopeli kytkee hyvin yhteen lukutaidon sekä pelillisyyden ja myös tiimeissämme mukana olleita toimijoita: pakopeliä voi pelata kirjastossa, koulussa, nuorisotilassa tai museossa. Alan yritykseltä hankimme myös pelillisen tapahtumakokonaisuuden, jossa yhdistyvät kädentaidot, pöytäroolipeli hahmonsuunnitteluineen sekä toiminnallinen suunnistus fyysisessä tilassa. Liikuntapalvelujen mukaantulo toi viikkoomme idean sanapelistä, jota pelataan uima-altaassa veden alla. Nämä materiaalit jäävät käyttöön hankkeen jälkeenkin ja sopivat myös esimerkiksi kerhotoimintaan sekä koulujen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Ajatuksemme on, että tapahtuma voi olla myös arkisempaa toimintaa, eikä välttämättä suuri spektaakkeli. Toinen tapahtumakokeilumme tehtiin Youtubessa, jossa pidimme kaksi livelähetystä.
Vaikka Youtuben käyttö onkin viime vuosina kunnissa kasvanut, omalla alueellamme kirjastojen isommat suoralähetykset olivat vielä harvinaisia. Lukuviikolla pidimme Soturikissat-fantasiakirjasarjaan liittyvän liven ja Peliviikolla Minecraft-peliteemaisen. Soturikissat-kirjoilla on laaja lukijayhteisö, joka on jo osittain verkostoitunut keskenään sosiaalisessa mediassa: Tikkurilan kirjaston viikoittaiset Soturikissat-livet olivat jo vakiinnuttaneet asemansa ja myös kirjojen kustantaja on somessa aktiivinen lukijoiden suuntaan. Samaan aikaan kirjoihin liittyviä tapahtumia oli toivottu meiltä kauan. Minecraft-peli puolestaan elää tällä hetkellä uutta tulemistaan ja on erittäin suosittu lasten ja varhaisnuorten keskuudessa.
Molemmissa liveissä kirjastolaiset suunnittelivat ja toteuttivat sisällön. Teknisestä toteutuksesta vastasi alan yritys. Etätapahtumat mahdollistivat osallistumisen myös välimatkojen takaa ja koimme, että niillä luotiin omalta osaltaan myönteistä lukemiskulttuuria. Aiomme jatkaa samaa yhteistyötä kolmen maakunnan kirjastojen kesken, jolloin resursseja voidaan käyttää tehokkaasti. Kolmen maakunnan alueella on myös riittävästi potentiaalista yleisöä.
Koulu tavoittaa ”kaukaisetkin”
Vapaa-ajan tapahtumien ohella kouluilla oli suuri rooli lasten ja nuorten tavoittamisessa, erityisesti huhtikuun Lukuviikolla. Keväällä 2021 monissa kunnissa oli tiukat koronarajoitukset, jotka vaikuttivat erityisesti vapaa-aikapalveluihin: osa pilottikuntiemme nuorisotiloista oli suljettuna, kirjastoissa oli tiukat tapahtumarajoitukset ja myös kouluissa tilanne lähi- ja etäopetuksen välillä vaihteli.
Päädyimme järjestämään kouluille suunnatun teemaviikon, jossa ajatuksena oli tehdä jotain yllättävää, piristävää ja ”normaalista poikkeavaa” etätapahtumien muodossa. Etätapahtumat toimivat hyvin myös niille kouluille, jotka sijaitsevat kauempana. Niitä pilottikunnistamme löytyy. Lukuviikon ohjelmassa oli etäyhteyksin kirjailijavierailuja, aamunavauksia, improesityksen sekä somesta tutun konstaapeli Danielin vierailu. Osa näistä kohdennettiin pilottikuntiin, osa oli avoimia kaikkiin kolmeen maakuntaan. Jotta tapahtumat eivät jäisi irrallisiksi, niihin kytkettiin mahdollisuus vaikuttaa vierailun sisältöön. Esimerkiksi improesitykseen, jonka pääkohderyhmänä olivat 1.–2.-luokkalaiset, oli ennakkotehtäväpaketti kouluilla tehtäväksi. Kun pikkukoululaiset pääsivät miettimään improryhmälle laulun aiheita ja esimerkiksi sketsien tapahtumapaikkoja ja lauseita repliikeiksi, lopputulos oli hulvaton.
Itä-Suomen poliisilaitoksella somepoliisina työskentelevä konstaapeli Daniel vieraili kertomassa siitä, miten lukeminen ja kirjoittaminen on osa poliisin työtä ja esimerkiksi siitä, millaiset poliisiopintojen pääsykokeet ovat lukutaidon kannalta. Lukuviikolla etätapasimme myös kirjailijat Jari Mäkipään ja Vilu Varennon. Kirjailijavierailut, varsinkin ”nimivieraiden”, ovat alueellamme kohtuullisen harvinaisia. Korona-aika oli jo totuttanut etäyhteyksien käyttöön, joten sekin puoli toimi mainiosti.
Kouluilla oli oma roolinsa myös vapaa-aikaan painottuneella Peliviikolla. Pilottikunnista Leppävirralla osa sisällöistä jalkautettiin kyläkouluun, josta matkaa keskustan varsinaisille tapahtumapaikoille oli reippaasti.
Sovellus tuo suositukset taskuun
Toinen iso ponnistuksemme on nuorten lukusovellus, joka valmistuu ja otetaan käyttöön tänä keväänä. Sovelluksen ajatuksena on tuoda tuoreet kirjavinkit lähelle nuorten arkea: älypuhelimeen, joka monilla kasvaa lähes käteen kiinni. Alueellamme on myös kysyntää yläkoulujen lukudiplomille ja erityisesti modernisoidulle sellaiselle, jossa paperisten kirjalistojen ja suorituslomakkeiden sijaan käytetään sovellusta.
Vielä toistaiseksi nimettömän sovelluksen on tarkoitus olla massatuote, jonka ottaa käyttöön mahdollisimman moni. Erityisesti tähtäimessä ovat ne nuoret, joita lukeminen ei kiinnosta tai joille se on hankalaa. Ikäryhmänä ydinkohderyhmä on yläkoululaiset. Heikot lukijat huomioidaan erityisesti sovelluksen kirjavalikoimassa. Lisäksi lukudiplomin suorittamiseen ei vaadita kovinkaan montaa kirjaa, ja käyttäjällä on mahdollisimman paljon valinnanvaraa kirjojen suhteen. Sovellusta voi toki käyttää ilman diplominkiiltoa silmissä.
Käytännössä sovelluksessa liikutaan metron reittejä pitkin. Asemilta löytyvät kirjavalikoimat, jotka nuortenkirjoihin perehtyneet kirjastoammattilaiset ovat valinneet. Käyttäjä saa valita kirjoja lukulistalleen ja kun kirja on luettu, siitä tehdään tehtävä (joita on eri tasoisia) ja saadaan pisteitä, joilla pääsee baanaa eteenpäin. Sovellus palkitsee käyttäjiään erilaisilla saavutuksilla ja metron vakioreittien lisäksi eteen voi tulla yllätysreitti tai -asema. Opettajan tehtävänä on hallinnoida erillisellä verkkosivustolla omien oppilaidensa suorituksia ja hyväksyä (tai hylätä) tehtäväsuoritukset. Yksi kärkiajatuksemme on ollut, että nuori voi tehdä sovelluksen kautta koko diplomiprosessin – yhtä vaihetta lukuun ottamatta: kirjat pitää hankkia käsiinsä muuten, niitä ei voi vielä sovelluksen kautta lukea tai kuunnella.
Jotta sovelluksesta ei tulisi vain kirjastolaisten haaveiden mukainen, suunnittelussa on ollut mukana kymmenen nuorten testiryhmää pilottikunnista. Valtaosa ryhmistä on yläkoululuokkia, mukana myös joustavan perusopetuksen ryhmä sekä liikunnan erikoisluokka. Testiryhmillä on ollut iso vaikutus sovelluksen visuaalisuuteen, toimintoihin ja kirjavalikoimaan. Heidän kauttaan saimme myös turhan harvinaista laadullista palautetta kokoelmistamme ja siitä, millaiset kirjat erityisesti kiinnostavat. Kirjastolaisilla on toki kelpo tuntuma siihen, mitä meiltä lainataan, mutta nyt lähestymistapa oli erilainen. Sovelluksen valikoimaan tulee satoja kirjoja sekä nuorten että aikuisten osastoilta. Tietokirjoja on paljon ja myös selkokirjoja runsaasti. Metroreittien aiheina on muun muassa. scifi ja fantasia, #elämää, monimediainen linja sekä jännitys ja rikokset. Reitit risteävät keskenään ja mahdollistavat monenlaiset ”kaistanvaihdokset”.
Pääsimme myös kurkistamaan siihen, millaisia toiveita nuorilla on kirjaston palvelujen suhteen. Toiveissa oli esimerkiksi se, että sovelluksesta voisi lukea suoraan e-kirjaa tai kuunnella e-äänikirjaa joko kirjaston tai Celian valikoimasta. Tähän meillä on vielä matkaa. Nuoret myös toivoivat samanlaisia toimintoja kuin nykyisissä verkkokirjastoissamme: mahdollisuuksia tehdä hakuja ja varauksia sekä käyttää sovellusta kirjastokorttina. Aktiivilukijat toivoivat mahdollisuutta pitää sovelluksessa lukupäiväkirjaa. Nuorten kanssa työskentely oli hankevuoden helmiä, koska jokaista ryhmää tavattiin useamman kerran. Sovellustestaus toi myös vaihtelua muuhun kouluyhteistyöhön. Sovelluksesta tulee Android- ja iOS-versiot maksutta ladattaviksi sovelluskauppoihin keväällä 2022.
Monilukutaitoa rautalangasta
Lukuagenttien takaraivoissa jyskytti koko hankevuoden yksi kysymys: mitä monilukutaito ja lukutaitotyö arjessa tarkoittaa? Opettajille se voi olla helppo vastattava, mutta kirjastolaisille ei välttämättä – puhumattakaan nuorisotyöntekijästä, museon amanuenssista tai liikuntakoordinaattorista. Otimme tehtäväksemme etsiä kytköksiä jokaisen mukaan lähteneen toimialan arjesta. Näiden hyvien käytäntöjen ja kokemusten pohjalta räätälöimme juuri tälle joukolle koulutuksen, jolla luotiin pohjaa yhteistyölle. Herättelimme lukutaitotiimiläisiä myös oman lukusuhteensa tuumailuun, koska sitä kautta pääsee lähemmäksi myös asiakkaita ja hyvällä tuurilla ymmärrys heitä kohtaan lisääntyy entisestään. Meillä kirjastossa puhutaan paljon lukemisesta, siihen innostamisesta ja lukuharrastuksesta. Lukutaitotyö on ajatuksena vieraampi ja vaati meiltä lukuagenteilta paljon miettimistä. Lukutaitotyö kuulosti alkuun enemmän varhaiskasvatuksen ja erityisesti perusopetuksen hommilta. Yhteistyökokeilumme suurin oivallus oli pieni itu siitä, että lukutaitotyö voi liittyä monen toimijan tonttiin. Toisaalta tekemistä on vielä siinäkin, että monilukutaito sisäistettäisiin myös kuntien johtotasolla.
Kunnissa lukutaito voi olla hankalanmuotoinen pala nieltäväksi monimuotoisuutensa vuoksi. Kuka ottaa kopin asiasta, joka ei suoraan tipahda yhden hallinnonalan vastuulle ja josta pitäisi muodostaa kokonaiskuva? Kunnat ovat keskenään erisyvyisissä lähtökuopissa: pilottikunnistamme esimerkiksi Kuopiossa moniammatillinen yhteistyö on jo pitkällä. Kuten arvata saattaa, myös resurssit vaihtelevat paljon. Kirjastojen yhteistyöllä on pitkät perinteet, mutta kuntien lukutaitotyön koordinointi vaatii mielestämme hyvinvointipalvelujen yhteistyön. Puhumattakaan pian aloittavista hyvinvointialueista. Omassa hankkeessamme tulokset jalkautetaan koko alueelle kirjastoverkoston kautta. Tätä varten olemme tehneet käsikirjan lukutaitotiimien työn aloittamiseksi ja tukemiseksi.
Lukutaidosta on aiempaa enemmän puhetta mediassa, ja myönteistä suhtautumista lukutaidon edistämiseen vaikuttaa olevan ilmassa enemmänkin.
Koen, että tällä hetkellä eletään jonkinlaista murrosvaihetta. Lukutaitostrategia on valmistunut, mutta sen konkretisoivaa ohjelmaa ja tarkempaa jalkautusta odotetaan vielä. Toisaalta ilmassa on miun silmään momentumia: lukutaidosta on aiempaa enemmän puhetta mediassa, ja myönteistä suhtautumista lukutaidon edistämiseen vaikuttaa olevan ilmassa enemmänkin. Ilahdun myös siitä, että heikkoihin lukijoihin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota – kenties heikon lukutaidon vaikutukset näkyvät jo selkeämmin eri alojen ammattilaisille.
Tekemistä on myös siinä, kuinka kirjastolaiset kohdentaisivat katseensa heikommin lukeviin ja pystyisivät samaistumaan heihin. Kirjastolaisilla on yleensä hyvä lukutaito ja kirjallisuus kiinnostaa – joillain voi näkyä vielä sellainenkin asenne, että kirjaston tehtävä on sivistää ja korkeakirjallisuus on hyvästä. Vaikka kirjasto on kaikille avoin, ei-käyttäjien tarpeiden ymmärtäminen on jonkinlainen ikuinen haaste ja kaipaamme uusia työkaluja tiettyjen kohderyhmien tavoittamiseen ja kohtaamiseen.
Toisaalta erävoittoja voidaan saada jo uudenlaisella ajattelulla ja pienilläkin teoilla, jotka eivät vaadi kottikärryllistä rahaa tai armeijaa uusia vakansseja. Vuoden aikana meille agenteille vakiintui lause: kuinka puhua lukutaitotyöstä mainitsematta sitä? Tarkoitan tällä sitä, että asiat pitää pilkkoa sen kokoisiin paloihin, että eri organisaatiot ja loppujen lopuksi yksittäiset ihmiset ymmärtävät, millainen vaikutus heillä voi olla. Ja vaikka asia onkin painava, epätoivo ei saa haista.
Yhteisellä lukumatkalla
Sanna Paljakka, Porvoon lukuagentti ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
Justiina Nielikäinen, Karkkilan lukuagentti ja luokanopettaja
Lukeva kunta -verkostoihin kuuluu monen kokoisia hankkeita kymmenien kuntien suurverkostoista yksittäisten kuntien minihankkeisiin. Porvoon usean maakunnan alueella rönsyilevä suuri Lukuliikettä kuntiin -verkosto nappasi matkakumppanikseen Karkkilan pienen, paikallisen ja osittain Porvoon alueen kanssa päällekkäisen Liikettä lukuniveliin -hankkeen.
Porvoon Lukuliikettä kuntiin! -verkostossa koordinoitiin, kehitettiin ja jaettiin tietoa 24 kunnan lukutaitotyöstä. Hankkeen toimintaa suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä ohjausryhmän ja verkostokunnista valittujen yhteyshenkilöiden kanssa. Hankkeiden jo käynnistyttyä Karkkila ja Porvoo päättivät yhdistää voimansa.
Yhteistyö ja yhdenvertaisuus – verkostotyön kulmakiviä
Lukuagentit Sanna Paljakka Porvoosta ja Justiina Nielikäinen Karkkilasta pitävät yhteistyötä verkostojen välillä hedelmällisenä ja antoisana. Suurin ja näkyvin seuraus yhteistyöstä on ollut koulutustarjonnan kasvaminen molempien verkostojen alueella. Yhteistyön avulla saatiin järjestetyistä koulutuksista eheä, toisiaan tukeva kokonaisuus. Esimerkiksi työpajat lukuintoa herättelevistä pakopeleistä järjestettiin opettajille molemmilla agenttipaikkakunnilla. Näin myös Porvoon verkoston läntisimpien kuntien osallistuminen ja yhdenvertaisuus suuren verkoston sisällä mahdollistui.
Sanna Paljakka pitää suuren verkoston koordinoinnissa tärkeänä yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoamista kaikille osallistuville kunnille. Korona-ajan digiloikka loi hyvät mahdollisuudet monenlaisten etätapahtumien järjestämiseen. Kunnissa otettiinkin erittäin lämpimästi vastaan virtuaalinen Lukujuttuja-tapahtumaviikko lapsille ja nuorille. Kirjailijavierailuihin, tarinatuokioihin ja kirjavinkkauksiin oli mahdollista osallistua verkoston joka kolkassa yhtä aikaa. Ne toivat päiväkoti- ja kouluryhmille maistiaisia ja uusia tuulahduksia arjen keskelle.
Lukuintoa paikallisesti – toimintamallit jakoon verkostolle
Paikallisesti Porvoossa heräteltiin lukukipinää esimerkiksi suomen- ja ruotsinkielisten alakoulujen oppilaille suunnatulla Kesälukukampanjalla. Kesälukukampanjan aikana oppilaat haastettiin lukemaan tai kuuntelemaan itseään innostavia ja kiinnostavia kirjoja ja tarinoita yksin, kaverin kanssa tai perheen parissa puuhaillen. Porvoon koululaiset lukivat kesäloman aikana yhteensä yli 12 000 kirjaa! Elokuussa kouluilla vietettiin tämän mahtavan saavutuksen kunniaksi lukujuhlia, joissa kaikki palkittiin diplomein ja jäätelöin. Kesälukukampanja ei olisi toteutunut ilman yhteistyötä kirjaston, koulujen, vanhempainyhdistysten ja lukuhankkeiden kesken. Vuoden 2022 Kesälukukampanjan suunnittelu on polkaistu jo käyntiin ja kampanjasta on tarkoitus tehdä Porvoon lukutaitotyön rakenteisiin kuuluva, vuosittain toistuva, koululaisia kirjallisuuden pariin innostava tapahtuma.
Sekä Porvoon alueen että Karkkilan hankkeiden keskeinen tavoite on ollut lukuinnon sytyttäminen eri tavoin. Justiina Nielikäisen toimenkuvaan on kuulunut vain vähän kuntarajoja ylittävää koordinointia, joten hänellä on ollut aikaa osallistua paikallisiin projekteihin. Hankkeen aikana tuotettiin esimerkiksi hauska Juha Harjun kuvittama Lukuvelmut-opetusmateriaali lukustrategioiden opettamisesta sekä testailtiin hirviöiden kesyttämiseen perustuvaa lukuintopeli Kohkalaa.
Karkkilaan toteutettiin syyslomalla 3.–6.-luokkalaisille järjestetty Ruskakirjasto-tapahtuma, jossa lapsia houkuteltiin kirjastoon viettämään aikuisilta kiellettyä aikaa. Lapsia hemmoteltiin muun muassa riippumattokeitaan lokoisalla tunnelmalla, varjoteatteripajalla ja jännittävällä ÄäresEduescapen Kadonnut käsikirjoitus -pakopelillä. Karkkilan kirjasto innostui tapahtumasta ja on suunnitellut ottavansa lukuloman joka syksyiseksi perinteeksi.
Liikettä koko perheen lukuniveliin saatiin panostamalla esikouluihin lanseerattuihin iltasatukirjahyllyihin. Hyllyistä lapset lainaavat päivittäin kuvakirjan kotiinviemisiksi ja palauttavat sen jälleen seuraavana päivänä. Ikitaru-hankkeelta lainattu menetelmä osallistaa lapsia, madaltaa yhdessä lukemisen kynnystä sekä toimii luontevana välineenä varhaiskasvattajille ja opettajille lukemisen merkityksestä puhumiseen perheiden kanssa. Valikoimassa on huomioitu myös monikieliset perheet.
Vastaavaa toimintaa eri muodoissa on käytössä myös monen Lukuliikettä kuntiin! -verkoston päiväkodissa ja esikoulussa. Toiminta voi pyöriä Karkkilan tapaan yksiköiden omilla, esimerkiksi kierrätyksestä ja kirjastojen poistokirjoista kootuilla valikoimilla tai se voi olla osa kirjaston toimintaa. Tällöin menetelmä kulkee yleensä Eteiskirjaston nimellä ja paikallinen kirjasto vastaa valikoiman vaihtuvuudesta.
Eteiskirjastot ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka verkoston alueella monet kunnat ja toimijat tekevät paikallisesti hyvin vaikuttavaa ja pitkäjänteistä lukutaitotyötä. Lukeva kunta -verkostojen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on ollut lisätä tietoa ja jakaa tätä osaamista mahdollisimman laajalle. Lukuliikettä kuntiin! -hanke on koonnut omalle verkkosivustolleen vapaasti hyödynnettäväksi verkoston kunnilta saamiaan toimintamalleja ja ideoita lukutaitotyöhön. Näin tehty työ ja materiaalit ovat kaikkien, myös verkostojen ulkopuolisten käyttäjien, saavutettavissa. “Hankkeen varsinainen, aktiivinen toiminta on jo päättynyt, mutta pystymme edelleen ylläpitämään verkkosivustoamme ja tarjoamaan näin jonkinlaista jatkuvuutta hyvin käynnistyneelle verkostotyölle”, iloitsee Paljakka.
Lukuliikettä kuntiin! -verkostossa on tehty paikallisesti monenlaista lukutaitotyötä. Useassa kunnassa päiväkodeille ja kouluille on tarjolla yhteiskäytössä olevia kirjakasseja tai -laatikoita, kirjojen ja tarinoiden ympärille on valmistettu kierrätettäviä pakopelisalkkuja sekä sanataide- ja muita tehtäväpaketteja. Lapsia ja nuoria on innostettu kirjallisuuden pariin järjestämällä lukemisen teemaviikkoja ja monenlaisia lukutempauksia. Elämyksiä ja positiivisia kokemuksia tarinoiden ja kirjallisuuden parissa tarjotaan sekä kirjaston että päiväkotien ja koulujen toimesta. Löytyypä eräästä kunnasta kunnan oma kummikirjailijakin, joka kiertää kouluilla kertomassa kirjailijan työstä ja lukemisen tärkeydestä. Lasten ja nuorten osallisuutta on monessa kunnassa pyritty lisäämään osana lukutaitotyötä. Oppilaslukuagentit, vertaisvinkkaukset ja erilaiset lukupiirit osana yhteisöllistä lukemista toimivat ehkä parhaina lukuinnon lisääjinä ja herättävät vähintäänkin pienoista uteliaisuutta kirjoja ja tarinoita kohtaan.
Yhteistyö eri toimijoiden kesken kannattaa!
Kirjaston ja varhaiskasvatuksen sekä kirjaston ja peruskoulun välistä yhteistyötä on monessa kunnassa vahvistettu ja laadittu eri ikäluokille tarjolla olevia toimintoja. Erilaiset kirjastopolut ja -suunnitelmat liitetään usein kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmien yhteyteen. Näiden suunnitelmien saattaminen opettajien ja varhaiskasvattajien tietoisuuteen sekä osaksi arjen toimintaa päiväkodeissa ja kouluissa vaatii vielä työstämistä.
Paljakka kertoo yhden suurimmista työhönsä liittyvistä haasteista olleen juuri osaamisen ja tehdyn työn saattamisen muiden tietoisuuteen ja näkyväksi. “Hyviä käytänteitä ei ole helppo saada leviämään oman yksikön, oman kunnan, saati kokonaisen kuntaverkoston laajuudelle.” Myös Nielikäinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että osaamista on paljon, mutta uskallusta jakamiseen ei aina ole: “Moni hyvä lukutaitojuttu jää luokan tai luokkatason omaksi puuhasteluksi, vaikka aineksia olisi vaikka mihin.” Juuri osaamisen laajuus ja monipuolisuus on ilahduttanut molempia agentteja.
Yhteistyö ja jakaminen on ollut tärkeää paitsi verkostojen koordinoinnissa myös kuntien eri toimijoiden kesken. Sekä Porvoossa että Karkkilassa on panostettu eri toimijoiden lisääntyneeseen vuoropuheluun lukutaitotyössä. Karkkilassa on kokoonnuttu keskustelemaan lukutaidosta ryhmässä, johon osallistui kirjaston, varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, alakoulujen, yläkoulujen sekä kulttuuritoimen henkilöstöä. Ryhmässä pohdittiin keinoja kirjaston ja koulun yhteistyön parantamiseksi sekä sitä, miten nivelvaiheissa voisi lisätä tietoa siitä, mitä edellisillä portailla on tehty ja mitä lapset jo todellisuudessa osaavat.
Porvoon suomenkielisten koulujen opettajilla on jo muutaman vuoden ajan ollut mahdollisuus liittyä mukaan Lukulähettiläiden verkostoon. Verkostossa pyritään herättelemään porvoolaisten oppilaiden lukuintoa ja jaetaan hyviä pedagogisia ideoita sekä lukuvinkkejä opettajien kesken. Lukulähettiläiden opettajaverkosto ulottuu tällä hetkellä jokaiseen Porvoon suomenkieliseen peruskouluun ja verkostoa on ryhdytty laajentamaan myös esikoulunopettajien suuntaan.
Yhteistyötä on tehty paitsi hallintorajat myös muut Lukeva kunta -verkostorajat ylittäen. Varsinkin suurten verkostojen agentit ovat tukeneet toisiaan monimutkaisten verkostorakenteiden haltuun ottamisessa ja hallinnassa. Lukuagentit ovatkin päässeet tutustumaan työnsä aikana niin alan tutkimukseen, asiantuntijoihin, menetelmiin, lakipykäliin ja ohjenuoriin kuin toisiin ihmisiin. Aluksi yksinäiseltä vaikuttanut agenttityö on avannut työtä tehneille valtavan laajan ja rikkaan lukutaitotyön maailman, jonka ilosanomaa on helppo levittää vielä verkostotyön jälkeen. “Olisi tärkeää, että kunnissa joku kokoaisi ja koordinoisi kaikkea sitä työtä, mitä jo tehdään. Ja jakaisi sitä ainakin lähialueen toimijoiden kanssa. Liian usein asioita tehdään päällekkäin tai ei tiedetä, mitä muut tekevät. Koen tällaisen kokoavan työn merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Lisäksi resursseja säästyy, kun kaikki eivät puuhaile samaa”, tiivistää Nielikäinen. “Kaikki tämä lukutaitoa edistävä ja lukuinnostusta herättelevä toiminta vaatii aktiivisia, lukukipinän saaneita toimijoita niin varhaiskasvatuksessa, peruskoulun puolella kuin erityisesti kirjastoalan ammattilaisten keskuudessakin. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että lukutaitotyötä suunnitellaan ja toteutetaan pitkäjänteisesti ja vähintäänkin kunnan sisällä avoimesti koordinoiden ja vahvaa yhteistyötä tehden”, muistuttaa Paljakka.
Sekä Paljakka että Nielikäinen ovat hoitaneet agenttipestiä virkavapaalta luokanopettajan työstä. Molemmat ovat oppineet lukutaitotyöstä kuluneen vuoden aikana valtavasti lisää ja he jakavat varmasti hanketyön aikana kartuttamaansa osaamista ja tietoa hyvistä käytänteistä omissa työyhteisöissään ja työskentelykunnissaan myös jatkossa.
Lukuliikettä kuntiin! -verkkosivut löytyvät osoitteesta www.lukuliiketta.fi.
Lukuvelmut-materiaali löytyy osoitteesta https://aoe.fi/#/materiaali/1896__
Lukeva kunta -hanke Kemijärvellä
Marjo Murto, Hillatien koulun äidinkielen lehtori, Kemijärven Lukeva kunta -hankkeen lukuagentti
Kemijärven kaupunki on mukana Lukuliikkeen Lukeva kunta -hankkeessa. Se on koko maan kattava; siinä on mukana 171 kuntaa eri puolilta Suomea. Hankkeen tarkoituksena on edistää lasten ja nuorten lukutaitoa ja innostaa heitä lukemaan. Kemijärvellä tarkoituksena on edistää muun muassa lukutaitotavoitteiden ja toimien toimeenpanoa, kuten esimerkiksi madaltaa poikien kynnystä tarttua kirjaan.
Lukutaito on tärkeä väline kaikkeen oppimiseen. Digilukutaito, monilukutaito ja kriittinen lukutaito ovat edellytyksiä nykymaailmassa selviytymiseen. Lukuliike on vuonna 2017 kirjannut Suomen lukutaidon ja lukemisen tilannekuvasta seuraavaa: Lukutaidon merkitys kasvaa, mutta taso heikkenee. Kodin asenne lukemiseen on merkittävä jo ennen kouluikää. Peruskoulu ja kirjasto ehkäisevät lukutaidon eriarvoistumista. Painettu kirja ei kuole, vaan uudet tekstimuodot täydentävät toisiaan. (Lukukeskus 2017.) Vuoden 2020 tilannekuvassa mainitaan, että nuoret saadaan lukemaan yksilöllisillä toimilla, ja mielenkiinto lukemiseen löytyy nuorten omien esikuvien kautta (Lukukeskus 2020).
Maan laajuisen Lukeva kunta -hankkeen tarkoitus on edistää lukemista elämäntaitona ja elämäntapana. Lukeminen nähdään supervoimana, joka edistää nuorella muun muassa empatiakykyä, auttaa tilanteissa selviämisessä, auttaa tekemään elämässä valintoja, saa ihmisen ajattelemaan ja se on lisäksi tie itsetuntemukseen, kielen avulla ymmärtämään itseään ja maailmaa.
Kemijärven hankkeen tavoitteita ovat kemijärveläisten nuorten, etenkin poikien, lukutaidon vahvistaminen, kirjaan tarttumisen kynnyksen madaltaminen ja ”lukutoukkien” statuksen kohentaminen. Ideamme on hankkeen avulla rohkaista poikia lukemaan ”lukevien miesten roolimallien” myötävaikutuksella yhteistyössä kirjaston ja nuorisotoimen kanssa. Poikien lukemisen taitoa ja lukemisen harrastuneisuutta pyritään lisäämään hankkimalla pojille suunnattua kirjallisuutta sekä kirjaston kanssa tehtävällä yhteistyöllä esimerkiksi kirjaston tarjoamilla kirjavinkkauksilla.
Kemijärven hankkeen tavoitteita ovat poikien lukeneisuuden erityisen huomioimisen lisäksi kirjojen saatavuus ja viihtyisät lukutilat, jotka mahdollistavat lukutunnit koulupäivän aikana. Koulu ja kirjasto yhteistyössä tarjoavat kemijärveläisille lapsille ja nuorille kiinnostavan kokonaisuuden kirjojen parissa koko koulupolun ajan.
Lukutaidon merkityksestä
Lukemisen hyödyistä on julkaistu paljon tutkimuksia, jotka ovat päätyneet jokseenkin samoihin tuloksiin. Näissä on tullut esille, että lukeminen kasvattaa yksilön empatiakykyä ja parantaa sosiaalisia taitoja. Esimerkiksi tutkijat George Dugdale ja Christine Clark (2008) ovat tutkimuksessaan tuoneet esiin korrelaatioita lukeneisuuden ja hyvän elämän välillä – he esittävät, että lukeneisuudella on myönteinen vaikutus perhe-elämään ja yhteiskunnalliseen valveutuneisuuteen. Yhteiskunnan näkökulmasta lukeneisuudella ja koulutuksella on myös kiistaton yhteys: jos lapsi lukee, on todennäköisempää, että hän hankkii myöhemmin elämässään korkeamman koulutuksen. (Duglare & Clark 2008.)
Lukeminen on nimenomaan luomista, kuvittelua, ymmärrystä, myötäelämistä ja ennen kaikkea rakentamista. On tutkittu, että fiktion lukeminen parantaa myötäelämisen kykyä ja muitakin tärkeitä taitoja. Tämä perustuu siihen, että eri tyylilajit luovat simulaation erilaisista sosiaalisista maailmoista lukijan mielessä. Tästä taas johtuu, että lukija oppii paremmin ymmärtämään sosiaalisia tilanteita ja ihmissuhteita. Lisäksi eri tyylilajien kirjoja luettaessa sanavarasto laajenee ja muodostamme yhteyksiä suullisesti käytettävien ja luettujen sanojen välille. Sanallinen ulosanti rikastuu ja parantaa myös epäsuorasti kirjoitustaitoamme. Ei pidä unohtaa myöskään lukemisen vaikutusta luovuudelle, mielikuvitukselle ja tunne-elämälle. (Mielen Ihmeet 2019.) Yksi lukemisen taitoa edistävä tekijä on kaunokirjallisuuden lukeminen. Tarinat ovat tie mielikuvitukseen, ja niiden kautta saa rauhaa ja voi hypätä toisenlaiseen maailmaan.
Kemijärveläisten nuorten (13–15-vuotiaat) kaunokirjallisuuden lukemisen hyötyjä tutkiessani vuonna 2006 tyttöjen kolme tärkeintä antia olivat virkistys, eläytyminen ja mielikuvitus ja pojilla tieto, käyttäytymismallit ja vieraat paikat. Lukemalla romaaneja, novelleja, näytelmiä, satuja ja runoja keskittymiskyky paranee, saa aineksia tunne-elämään, kohtaa erilaisia elämänpiirejä, ikävystyminen unohtuu, osaa tehdä päätelmiä tekstin sisällöstä, saa malleja omaan ilmaisuun, oppii suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan, yleissivistys ja kielitieto lisääntyvät. Kaiken kaikkiaan lukeminen tuo lukijalle iloa, rentoutumista ja ajankulua: huvia ja hyötyä. (Murto 2007.)
Kiinnostus pitkien tekstien lukemiseen on laskenut. Lukutaitoa tukee se, että lapsi pitää lukemisesta. Kodin rooli on merkittävä lukemisen edistäjänä ja ylläpitäjänä, muun muassa yhdessä lukeminen, yhteinen kirjastokäynti ja kirjoista keskustelu voivat olla merkityksellisiä asioita lapsen ja nuoren elämässä. Lukutaito syntyy yhdessä yhteisenä kokemuksena. Vanhemmilta saatu tuki ja kannustus sekä vanhempien itse lukemiseen käyttämä aika näkyvät suoraan lapsen osaamisessa. Etenkin poikien lukutottumusten muodostumisessa esikuvat ovat tärkeitä: isän lukeminen vahvistaa poikien omaa lukuintoa. Yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa lapsen lukutottumuksiin on ääneen lukeminen. Kirjoja lukematon jää paitsi kirjojen maailmoista, ajatuksista ja sisällöistä. (Lukukeskus 2018.)
Pojat lukevat mielellään musiikin, tieteen, urheiluharrastuksen, pelimaailman, elämäkertojen ja huumorin maailmoihin keskittyviä kirjoja. Vähän lukeville pojille tarjotaan lyhyitä tekstejä ja toiminnallisia kirjoja, joissa on miespäähenkilö ja nopeasti etenevä juoni. Lisäksi selkokirjat ja äänikirjat sopivat osalle oppilaista. (Tyyskä-Tulus.)
Kirjat antavat lapselle ja nuorelle yhden harrastuksen, jonka parissa viettää monia leppoisia lukuhetkiä ja kokea iloa, seikkailua, viihtymistä, jännitystä, romantiikkaa ja tietoa, ennen kaikkea pakoa arjesta tai peräti vapautta. Näiden asioiden yhteisvaikutuksesta nuoresta kasvaa kulttuuripersoona, joka osaa arvostaa suomalaista identiteettiään. (Murto 2007.)
Koti, laadukas varhaiskasvatus ja koulu sekä kirjasto antavat raamit ja mahdollisuudet lapsuuden ja nuoruuden lukuharrastuksen kehittymiselle. Lukutaito kehittyy vain aktiivisesti ja monipuolisesti sitä käyttämällä (Tähtipoikien talossa 2020).
Lukutaitotyötä Hillatien koulussa
Kemijärven koulukeskuksessa, Hillatien koulussa, opiskelee 470 peruskoululaista ja noin 70 lukiolaista. Hankkeen puitteissa on toiminut neljän hengen lukutiimi, joka on hankeavustuksemme mukaisesti ideoinut Hillatien uuteen koulukeskukseen lukutiloja niin ala- kuin yläkoululaisille. Koulukeskuksen ala-aulaan on rakennettu lukutila, joka koostuu yhdistettävistä sohvista, säkkituoleista, raheista, tyynyistä ja siirrettävistä kirjakaapeista. Alakoululaisille on lukutyynyt telineineen ja neljä siirrettävää kirjakaappia, jotka voidaan viedä luokkaan pop up -kirjastoiksi tai niistä voidaan hakea kirjat säilytyspaikasta luokkaan.
Kemijärvellä on hieno ja toimiva kirjasto, jota Hillatien koulu edelleen hyödyntää ahkerasti. Kirjojen saatavuus koulupäivän aikana on tärkeää. Kemijärven kirjaston sijainti lähellä Hillatien koulua mahdollistaa myös siellä käynnin oppituntien aikana. Hankkeen ansiosta voimme tarjota ajanmukaista kirjallisuutta myös koululla.
Koulumme lukutiimi on kokoontunut säännöllisesti sekä keväällä että syksyllä 2021 ja koostanut muun muassa vuosikelloa erilaisista lukemiseen liittyvistä vuosittain toistuvista tapahtumista ja mahdollistanut uusien ideoiden kehittämisen.
Syksyn 2021 lukutapahtumia olivat Read Hour -lukukampanja, jolloin koko koulu luki yhden oppitunnin ajan, minkä lisäksi yläkoululaiset katsoivat Read Hour Live -ohjelman. Eräs poikaoppilas mainitsi ohjelman olleen hyvä, siinä tuli hänen mielestään esille tärkeää tietoa lukemisesta. Toinen lukutaitotapahtuma koulussamme oli Syysloma on lukuloma -haaste. Haaste esiteltiin Teamsin välityksellä ja kaikille peruskoululaisille jaettiin moniste, johon merkittiin viikon aikana kymmenen lukutapahtumaa eri lukupaikoissa. Etenkin alakoululaiset ottivat haasteen vastaan innokkaasti, ja myös yläkoululaiset ottivat haasteeseen osaa. Eniten lukenut luokka palkittiin elokuvan katsomisella. Kaikkein eniten lukivat 2.-luokkalaiset, ja kaikki koulumme kolme 2. luokkaa palkittiin yhteisellä elokuvahetkellä. Lisäksi joulukuun alussa oli Mysteerilukijakisa, jossa oppilaat arvuuttelivat, kuka koulun henkilökuntaan kuuluva luki otteen sadusta Tonttu tosi pikkuinen. Kisassa oli palkintona mysteerimatka, joka on nuorisotoimen järjestämää ohjelmaa nuorisotiloilla koulupäivän aikana.
Kevään 2022 aikana lukutiimi alkaa suunnitella uusia lukutempauksia. Kirjasto on lupautunut olemaan jatkossa mukana lukutempauksissa kehittämillään toimilla. Lisäksi kevään aikana lukutiimi
aikoo hankkia kirjoja koululle, erityisesti pojille suunnattuja teoksia. Aiomme hankkia monipuolisesti kattavan kirjavarannon, joka keskittyy poikia lukemaan innostavaan kirjallisuuteen. Hillatien koulun luokissa oppilaiden lukeminen vaihtelee ja lukemista tuetaan eri tavoin. 6b-luokalla 18 % oppilaista lukee mielellään vapaa-aikana. Harry Potter -kirjoja tykkää lukea 29 %; kaksi oppilasta on lukenut kaikki Harry Potterit ja yksi oppilas on lukenut ensimmäisen Harry Potterin englannin kielellä. Noin puolet luokasta osallistui Syysloma on lukuloma -tempaukseen, osa oppilaista olisi halunnut ajankohdaksi jonkin muun kuin syysloman.
5c-luokalla luetaan joka viikko lukutunnilla. Tunnin aluksi opettaja lukee kirjaa ääneen, minkä jälkeen oppilaat lukevat omia pulpettikirjojaan eteenpäin. Opettaja on tehnyt paljon sen eteen, että jokaiselle löytyisi mieluista lukemista. Kirjoja on saatavilla oman luokan hyllyssä ja koulun yhteisissä hyllyissä. Lukeminen tapahtuu luokassa omilla paikoilla. Välillä saa lukea missä haluaa ja välillä hyödynnetään myös suosittua lukutilaa. Tällä luokalla kaikki pitävät lukemisesta. Opettaja on yllättynyt, kuinka helposti oppilaat innostuvat lukemisesta. Oppilaat ovat aivan koukussa Neropatti-kirjoihin, joita opettaja on tuonut kirjastosta. Opettaja on suunnitellut toteuttavansa keväällä lukupiirit ja kirjaesitelmät. 5. luokan seinällä on paikat Tällä hetkellä luen -lapuille ja Me sydän kirjat, johon kerätään koko lukuvuoden luetut kirjat. Luetuista kirjoista annetaan oppilaille eri lukumäärillä varustetut lukupassit.
2c-luokan mielestä Read Hour -tempaus oli kiva, koska kaikkialla oli hiljaista ja tiesi, että kaikki koululla lukevat. Samoin Syysloma on lukuloma -tempaus oli mukava: hauskat paikat, missä lukea (sauna, taskulampun valossa). Muulloin ei tulisi luettua näissä paikoissa. Oppilaat kertoivat, että he käyvät harvoin kirjastossa perheen kanssa, vaikka kirjastossa käynti oli heidän mielestään superhyvä asia. Siellä on rauhallista ja sieltä voi lainata myös cd-levyjä.
7c-luokan oppilaista osa ei juurikaan lue vapaa-ajalla, osa puolestaan pyrkii lukemaan mahdollisimman paljon. Lukeminen on heistä kivaa ja parasta lukemisessa on se, kun löytää mielenkiintoisen kirjan ja voi nähdä henkilöt ja tapahtumapaikat mielessään. Lisäksi sanavarasto kasvaa ja mielikuvitus kehittyy. Voi paeta arjen hälinästä ja pääsee tavallaan uudenlaiseen maailmaan.
Yksi oppilas lukee joka ikinen päivä ja yö, toinen on lukenut viimeisen kuukauden aikana neljä kirjaa ja kolmas on lukenut syksyn aikana Anne Frankin päiväkirja -romaanin, Vihan ja inhon Internet -kirjan ja aloittanut lukemaan Tuulen viemää -teosta. Yksi oppilaista kertoi, että äidinkielen luokan kirjahyllystä löytyy hyvää luettavaa. Edellä mainitut kirjat ovat äidinkielen luokan hyllyssä. Kaiken tämän hyvän lisäksi tulisi saada lisää luettavaa pojille, jotta myös heille löytyisi mielekästä luettavaa. Lukutunnit ovat suosittuja, ja oppilaat toivoivat, että jokainen löytäisi itselleen sopivan kirjan. Lukutempaukset olivat heistä ihan kivoja.
Lukeva kunta -hanke mahdollistaa Kemijärvellä panostamisen lukemiseen nyt ja tulevaisuudessa. Lukeminen on elintärkeä taito ja tuo iloa arkeen. Sen on huomannut syksyn aikana Hillatien koulussa. Lukemisen rakenteet vahvemmiksi -teema sopii hyvin Kemijärvellä alkaneeseen lukutaitotyöhön.
Hankkeemme tavoitteena on lisäksi jatkossa tehdä yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa. Suunnitteilla on Hillatien koulun ja Kemijärven päiväkotien kanssa perustaa suunnitteluryhmä, joka valmistelee koulun ja päiväkotien yhteistä ohjelmaa lukemiseen liittyen. Se voisi olla yhteisiä lukutuokioita, lempikirjojen esittelyä, vuorovaikutteista lukemista ja varjoteatteria. Helpointa lukijaksi kasvaminen on lapsuudessa. Varhaiskasvatus voi sytyttää lukukipinän.
Verkostosta voimaa lukutaitotyöhön
Anu Koskela, lukuagentti, Seinäjoen yhteiskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
Eteläpohjalainen Lukeva kunta -hanke on 15 kunnan muodostama verkosto, jonka tehtävänä on tukea lasten ja nuorten lukutaitoa ja lukuinnostusta. Hankkeen aikana on tuotettu monenlaista materiaalia, koulutusta ja tapahtumia maakunnan peruskoululaisille ja muullekin väelle.
Kun syksyllä 2020 lähdimme Seinäjoella kehittelemään Opetushallituksen Lukuliikkeelle Lukeva kunta -hankehakemusta, jouduimme toimimaan melko nopealla aikataululla. Siksi lähdimme käyttämään verkostopohjana jo olemassa olevaa Osaaja-verkostoa, jonka tehtävänä on opettajien kouluttaminen Etelä-Pohjanmaan alueella. Työ tuotti tulosta, sillä ainoastaan kaksi kuntaa Osaaja-verkostosta ei lähtenyt mukaan lukutaitohankkeeseen. Verkostoituminen on koettu hyväksi asiaksi: kulut ovat pienemmät mutta hyöty kuitenkin on kaikille sama. Hankerahaa saatiinkin mukavasti, Seinäjoen kaupungin sivistyskeskus aloitti koordinoinnin ja työhön palkattiin päätoiminen lukuagentti sekä hänelle apuriksi sivutoiminen hankekoordinaattori. Hankkeelle koottiin ohjausryhmä, jossa on Seinäjoen lisäksi edustusta myös maakunnasta ja kirjastosta.
Materiaalista ja koulutuksesta liikkeelle
Hankkeen alussa tammikuussa 2021 kaikki piti luoda alusta. Paljon aikaa kului yhteyshenkilöverkoston luomiseen, sillä joka kunnasta piti löytyä henkilö välittämään tietoa hankkeesta omassa kunnassaan. Lukutaitotyön taustaa alueella selvitimme tekemämme kyselyn avulla.
Lähdimme liikkeelle siitä, että tuotamme materiaalia oman alueemme kouluille helpottamaan lukutaitotyötä. Niinpä huomioimme kalenterissa olevat tapahtuma- ja merkkipäivät lähettämällä kouluille materiaalipaketteja. Isona haaveena meillä oli myös tuottaa tekstiantologia, johon pyytäisimme mukaan kirjoittajia oman maakuntamme kirjailijoista, joko täältä lähtöisin olevista tai täällä vieläkin asuvista. Ajatuksena oli, että lapsia ja nuoria voisi innostaa lukemaan sillä, että tekstien tapahtumissa olisi jotakin tuttua, esim. tuttuja paikkoja. Kirjailijat suhtautuivat erittäin positiivisesti kirjaan ja lähtivät mukaan tuottamaan tekstiä oman alueen lapsille ja nuorille. Kirja valmistui alkusyksystä 2021, ja se toimitettiin jokaiseen alueemme peruskouluun tehtävävihkosen kera.
Koulutusta järjestimme yhteistyössä Osaaja-verkoston kanssa. Hanke laati ohjelman, ja Osaaja-verkosto vastasi kustannuksista. Näin järjestettiin viisi etäkoulutusta: yksi päivä esi- ja alkuopetukselle, yksi alakoulun ylemmille luokille, yksi yläkoululle ja kaksi iltapäivää lähinnä alakoulujen väelle Ateljee-menetelmän teemoista. Myös kirjaston väki oli tervetullutta koulutuksiin.
Yhteistyötä
Yhteistyö on ollut hyvin tärkeässä osassa hankkeessamme. Tahoja on ollut monia: Osaaja-verkosto auttoi koulutusjärjestelyissä, Seinäjoen kaupunginteatterista saimme materiaalia hankkeemme esittelyvideon tekemiseen, Kurikan kirjasto auttoi videomateriaalin editoinnissa, Ilkka-Pohjalaisen Koululinkki niin ikään videoinnissa, editoinnissa sekä opetustuokioiden pitämisessä ja jalkapalloseura SJK:ltä saimme apua Huuhkajat lentoon -kampanjan lanseeraamiseen. Lisäksi Eepos-kirjastojen hanke auttoi kuvaamisessa ja editoinnissa, kun kunnan- ja kaupunginjohtajat lähtivät lukemaan lapsille joulusatuja. Yleisestikin alueemme kirjastot ovat olleet erittäin tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Ilman yhteistyötahoja hanke olisi ollut paljon värittömämpi, eivätkä avustusrahat olisi riittäneet näin runsaaseen materiaalin tuottamiseen. Yhteydet kuntaverkoston ulkopuolelle ovat olleet tosi tärkeä asia. Vain harva taho on kieltäytynyt, kun on jollain tavalla pyydetty mukaan lukutaitotyöhön. Asia koetaan niin tärkeäksi, että sille voidaan uhrata aikaa ja sen eteen nähdä vaivaa.
Lukutaitotapahtumista vaihtelua arkeen
Syksyn tultua toteutimme jokaisessa hankekunnassa mahdollisuuksien mukaan muumiteemaisia lukutaitotapahtumia niin kouluissa kuin kirjastoissakin. Laadimme kouluille materiaalipaketin, jota pystyi käyttämään niin ala- kuin yläkouluissakin. Näin saatiin mukavaa vaihtelua koulujen arkeen. Lisäksi kirjastot järjestivät omia tapahtumiaan, joissa mukana oli teemaan liittyviä yhteistyötahoja, kuten Martat paistamassa Muumimamman vohveleita tai partiolaiset opettamassa Muumipapan solmujen tekoa. Koronatilanteesta johtuvan hiljaiselon vuoksi tapahtumat otettiin kirjastoissa iloiten vastaan ja yleisö totesi, että kunpa tällaisia olisi muulloinkin.
Eräänlaisia lukutaitotapahtumia olivat myös vuodenvaihteen molemmin puolin toteutetut virtuaalikirjailijavierailut. Seinäjoella kirjailijavieraat saapuivat etänä jokaiseen kuudenteen ja yhdeksänteen luokkaan, maakunnassa puolestaan kolmanteen ja kahdeksanteen luokkaan. Lisäksi muutama yläkoululuokka pääsi mukaan Karri ”Paleface” Miettisen ja Kaisa Happosen Revi se -runotyöpajaan niin ikään etänä.
Syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana lukuagentti ja hankekoordinaattori tekivät parisensataa luokkavierailua alueemme peruskouluihin pitäen opetustuokioita hankkeen kirjan tiimoilta tai sitten muuten työpajoja kirjallisuuteen liittyen. Vierailut olivat hyvin mieluisia niin työntekijöille kuin yleisöllekin.
Markkinointia
Itse olen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Lähdin mukaan hanketyöhön avoimin mielin. Totesin kuitenkin hyvin pian, että työ on pitkälti lukutaitoasioiden profiilin nostamista monin tavoin. Ei riitä, että tuotan materiaalia, vaan asiaa pitää myös markkinoida. Se tapahtuu suhteita luomalla, laajasti verkostoitumalla ja yhteyksiä rohkeasti ottamalla. Lehdistö ja tiedotusvälineet ovat myös erittäin merkityksellisessä asemassa, jotta saadaan asioita laajasti kansan tietoisuuteen.
Paikallisessa markkinoinnissa ja tiedon levittämisessä tärkeässä asemassa ovat olleet joka kunnasta hankkeeseen mukaan pyydetyt yhteyshenkilöt. He ovat jakaneet omalla alueellaan eteenpäin sähköposteja, joissa on tiedotettu tapahtumista ja jaettu materiaaleja. Haasteellista onkin ollut juuri se, miten tieto tavoittaa ruohonjuuritason. Moni hyvä asia menee opettajilta sähköpostissa ohi, kun arki on niin kovin kiireistä. Joku saattaa sanoa, ettei ole kuullutkaan moisesta, tai herää vasta jälkikäteen, miksi emme olleetkaan luokan kanssa mukana tässä kivassa jutussa. Tämän kaiken vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että tällaisia hankkeita toteutetaan pitkällä tähtäimellä ja suunnitelmallisesti. Vuosi on lyhyt aika. Siinä ehtii juuri tekemään itsensä tutuksi, kun homma jo usein loppuukin. Onneksi Etelä-Pohjanmaalla saimme juuri vastikään tiedon uudesta valtionavustuksesta, jonka turvin voimme jatkaa edelleen tätä tärkeäksi koettua työtä. Nyt kun olemme tuttuja opetusväelle, meidän toimintaamme jo tiedetään odottaa. Tästä on hyvä jatkaa!
På läsande fot från småbarn till tonåring
J. Ingman
På läsande fot är ett av landets En läsande kommun-nätverk. I nätverket ingår 17 kommuner och fyra skolor i språköar, samt en övningsskola. Projektet strävar efter att förbättra strukturer kring det läsfrämjande arbetet i kommunerna.
Inom projektet ville vi från början fokusera på samarbetet mellan småbarnspedagogiken, den grundläggande utbildningen och biblioteken, inom respektive kommun. Varje kommun ombads utse en representant från var och en av de tre sektorerna. Skolorna i språköar och övningsskolan valde representanter enligt vad som bäst passade dem. Projektperioden inleddes 1.11.2020 och kommer att pågå till 30.6.2022. Projekttiden förlängdes till följd av pandemin.
I kommunerna
Inledningsvis ville vi att kommungrupperna skulle få syn på vad i det läsfrämjande arbetet och samarbetet inom kommunen som fungerade bra, samt vilka utmaningar, speciellt för samarbete, som fanns. Vårt mål med det var att från början lägga grunden för att det är i kommunerna utvecklingsarbetet behöver ske. Internt i kommunen kan man få syn på strukturella utmaningar och möjligheter. Det som fungerar i en kommun, kanske inte är en bra lösning i en annan.
Som läsagent i nätverket träffar jag kommungrupperna var för sig för att coacha dem i deras egna läsfrämjande arbete och framför allt i hur de kan hitta vägar till och strukturer för samarbete. Jag är inte bevandrad inom kommunförvaltning och har ofta mindre erfarenhet av läsfrämjande arbete än de i kommunerna som jobbat med småbarn, elever och vid bibliotek i många år, men det jag tillför är en yttre blick och jag är någon som ställer frågor. I första hand är jag i min roll som läsagent en som pushar till möten över sektorsgränserna. Under projektets gång har jag dessutom samlat på mig lösningar och reflektioner från övriga kommuner och skolor i nätverket, vilka ofta är till nytta och inspiration under dessa möten.
Utmaningar
Utmaningarna som jag hör om från kommunerna handlar ofta om resursbrist och utmanande kommunikation. Det finns för litet tid och pengar och det är utmanande att få ut information från bibliotek till daghem och skolor. Överlag saknas det i många kommuner – inte i alla – en naturlig kontakt mellan biblioteken och de pedagogiska enheterna. Redan en fungerande kommunikationskanal mellan dessa kan ge en ordentlig skjuts åt det läsfrämjande arbetet i kommunen. Lägg till en struktur utifrån vilken alla enheter jobbar, såsom en biblioteksstig, en kulturstig eller ett avtal mellan biblioteket och kommunens daghem och skolor och man haren mycket god grund för att barn och unga ska kunna nås jämlikt av det läsfrämjande arbete som görs i kommunen, åtminstone på en basnivå. En sådan basnivå, tror jag, kan inspirera såväl enskilda pedagoger som enskilda elever, ja varför inte enskilda vårdnadshavare också, att satsa ännu mer på läsande, skrivande, bokprat, ordkonst och dylikt.
Nätverksträffar
För det större nätverket, dvs för alla projektets kommuner, har arrangeras digitala nätverksträffar. På träffarna har andra satsningar på läsning presenterat sin verksamhet, såsom Seinäjokis specialuppdrag Erte, Läsväskan, De finlandssvenska läsambassadörerna och Läsrörelsen. Dessutom tipsar vi om evenemang, material och annan inspiration. Via träffarna får deltagarna upp ögonen för hur man arbetar i övriga kommuner och tröskeln är låg för att ta kontakt även över kommungränserna för råd och problemlösning. Efter önskan från nätverket håller vi även månatliga ordkonstträffar.
Jippii – jag läser!
I den första projektplaneringen ingick en turné i de medverkande kommunerna. Turnén skulle erbjuda program på skolor, daghem och bibliotek. I och med att fysiska besök inte blev möjliga planerades istället en digital tvåspråkig läsfest. Jippii – jag läser!, med program och material online. Läsfestens innehåll skapades i nära samarbete med Österbottens barnkulturnätverk Bark och med material från flertalet andra aktörer. Allt material finns fortfarande på www.palasandefot.fi, där man genom att registrera sig får fri tillgång till det.
Läsfesten pågick under fyra veckor hösten 2021 och deltagande daghem och skolor kunde ta del av författar- och illustratörsbesök, ordkonst, escape room, teaterföreställningar, boktips, bokbingo och mycket mera. Det är omöjligt att veta hur många som nåddes av läsfestens material, men 690 vuxna registrerade sig på festens materialsida, 5236 elever tog del av digitala författar- eller illustratörsbesök och 5370 av de bandade teaterföreställningarna Kejsarens nya kläder. Med facit på hand kunde vi med en digital läsfest nå mycket mer jämlikt ut till barn och unga, samt till läsfrämjare, än om vi förverkligat den fysiska turnén. Dessutom finns en stor del av innehållet kvar på hemsidan, för vem som helst att använda när som helst.
Små steg kan ge förändring
Glädjande under projektet och träffarna med dem som jobbar med barn, unga och läsning i kommunerna har varit att se hur små medvetna förändringar och strukturer för arbetet kan innebära förändring. Det behöver inte vara endast stora insatser och åtgärder som gör skillnad. Exempel på det här, vilka kommit upp tack vare att personal från bibliotek möter personal från skola och daghem, är en uttänkt plan för bokbussens besök vid skolan/daghemmet, en utsedd kontaktperson på varje skola och daghem för biblioteket, att
bredda samarbetet till fler sektorer (t.ex. kultur, fritid eller ungdomsarbete), rutin för intresseanmälan för skolor och daghem till bibliotekets program o.s.v.
Förutsättningarna för framtiden
Med det sagt om små steg, behöver det för det läsfrämjande arbetet i kommunerna slås på även de stora trummorna. Den nya nationella läskunnighetsstrategin ger möjligheter för att främja läskunnigheten hos barn, unga, vuxna och äldre. Förutsättningarna för att det arbetet ska kunna göras är naturligtvis att det tas politiska beslut i den riktningen, samt att resurser avsätts för det. Så att man i en s.k. läsande kommun kan vara “på läsande fot” från vaggan till ålderdomen.
Ett vidare mål med att starkt förankra projektarbetet i kommunerna är att samarbetet inom och mellan kommunerna kan fortsätta när projekttiden är slut. Vi hoppas att de som medverkat i nätverket har upplevt nyttan av att ha ett närmare samarbete med andra som jobbar läsfrämjande och att de som besluter om arbetstid och -beskrivningar inser nyttan av att man träffas och gör utvecklingsarbete över arbetsplatsgränserna.