Jaa sivu

facebook icon twitter icon

Kansallinen lukutaitostrategia

03.01.2022

/

Mari Järvenpää

Lukemisesta viestiminen on yksi lukutaitotyön kulmakivistä

Elämme päivittäin keskellä valtavaa tekstimassaa ja lukutaidon merkitys kasvaa kasvamistaan. Samaan aikaan kuitenkin jopa 14 prosenttia nuorista jää tutkimusten mukaan alimmille lukutaidon taitotasoille. Suomen ensimmäinen lukutaitostrategia julkaistiin marraskuussa 2021. Minna Kelhä, Opetushallituksen pääjohtaja kysyi avauspuheensa aluksi kolme tärkeää kysymystä lukutaidosta:

  • Miten vahvistamme kaikkien lukutaitoa maailmassa, jossa lukutaidolta vaaditaan paljon enemmän kuin vaikkapa 20 vuotta sitten?
  • Miten käännämme lukutaidon suunnan niin, että kaikilla peruskoulun ja oppivelvollisuuden päättävillä sekä kaikilla aikuisilla olisi vahva monilukutaito?
  • Miten Suomessa onnistuttaisiin tekemään vieläkin vahvempaa toimijoiden välistä yhteistyötä lukutaidon vahvistamiseksi?

Kelhä on toiminut vuoden 2021 lukutaitostrategian ohjausryhmän puheenjohtaja. Julkistamistilaisuudessa etsittiin vastauksia Kelhän kysymyksiin monipuolisesti eri aloilta.

 

Monilukutaito auttaa arvioimaan ympäristömme tekstejä

Lukutaitostrategia pohjautuu nykyisten opetussuunnitelmien tapaan monilukutaidon käsitteeseen, joka sisältää perusluku- ja kirjoitustaidon lisäksi taidon tuottaa ja tulkita erilaisia tekstejä kuten kuvia, tilastoja tai muita mediatekstejä. Monilukutaito on siis strategian lähtökohta mutta myös tavoite.

Tavoitteena on se, että jokaisella suomalaisella ja Suomessa asuvalla olisi mahdollisuus kehittää omaa lukutaitoaan niin että pystyy tarkoituksen mukaisesti toimimaan erilaisissa tilanteissa, kuvaili Sari Sulkunen, suomen kielen apulaisprofessori ja lukutaitostrategian projektiryhmän jäsen.

Tekstit ovat kielellisiä – kirjoitettuja ja puhuttuja, mutta ne voivat olla myös auditiivisia, kuvallisia tai graafisia. Tekstien multimodaalisuus tarkoittaa sitä, että samassa tekstikokonaisuudessa voidaan hyödyntää monia erilaisia tapoja ilmaista merkityksiä. ”Etenkin digitaalisissa ympäristöissä tämä on tavallista ja myös luontevaa”, muistutti Sari Sulkunen.

Monilukutaitoon kuuluu lukemisen lisäksi myös muuta moninaisuutta, esimerkiksi erilaisten tekstiympäristöjen ymmärtämistä, monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta. Lisäksi monilukutaitoon sisältyy myös näiden moninaisten tekstien tuottamista ja arvioimista. Monilukutaito on siis myös taitoa tulkita monenlaisia tekstejä kriittisesti – taitoa tarkastella esimerkiksi tekstin tavoitteita ja arvoja.

”Kirjoitettujen tekstien luku- ja kirjoitustaito on edelleen tärkeä avaintaito ja yhteiskunnallisen osallisuuden edellytys” – Sari Sulkunen

Jos ihmisellä on erityisiä haasteita lukemisen kanssa, esimerkiksi jokin toimintarajoite, ääneen, kuvaan ja videokuvaan perustuvat tekstit ovat ihmisen osallisuudelle erityisen tärkeitä.

Monilukutaidon kehittäminen on elämänmittainen prosessi. Taidot alkavat kehittyä jo pienen lapsen kanssa, kun lapsen kanssa viestitään ja esimerkiksi luetaan kirjoja. ”Monilukutaidon kehittyminen jatkuu läpi elämän ja se on läpi elämän sekä oppimisen kohde että taito, joka antaa valmiuksia elinikäiseen oppimiseen”, Sulkunen kuvaili ja tarkensi, että vaikka varhaisilla vuosilla on todella iso merkitys kielen oppimisessa, on luku- ja kirjoitustaidon näkökulmasta kouluopetuksen rooli kiistämätön.

Lukutaitoon tulee investoida etenkin varhaisessa lapsuudessa

Julkistamistilaisuudessa kuultiin useita puheenvuoroja ja ajatuksia lukemisesta ja lukutaidon merkityksestä yhteiskunnalle ja yksilölle. Juhana Lassila Suomen kulttuurirahastosta ja Ilmi Villacís Lukukeskuksesta keskustelivat yhdessä Lukuliikkeen koordinaattorin Pia Lumpeen kanssa yhteistyöstä, jota lukutaitostrategian parissa on tehty. ”Se määrä lausuntoja ja osallisuutta, joka nähtiin jo tässä strategian valmisteluvaiheessa, osoittaa miten lukutaito todella on koko yhteiskunnan asia ja miten monen alan asiantuntijat ovat jo nyt sitoutuneet tähän työhön”, kuvaili Ilmi Villacís yhteistyön merkitystä.

”Lukutaitostrategian tavoitteita voi tarkastella kaikissa organisaatioissa ja pohtia, voisiko oma organisaatio sitoutua niihin.”  – Juhana Lassila

Lassila kuvaili strategian laajaa yhteiskunnallista merkitystä kutsumalla työhön mukaan ihan jokaisen organisaation.

Kansallinen lukutaitostrategia huomioi laajasti lapsuuden ja varhaiskasvatuksen merkityksen lukutaitotyössä. ”Tässä ajassa pitäisi nähdä se, että lapsuuteen investointi on se avainsana. Ne eivät ole vain kustannuksia vaan ne ovat investointeja, jotka myöhemmin tuottavat yhteiskuntaan pienempää laskua”, Lassila huomautti.

Lukemisesta viestiminen on yksi lukutaitotyön kulmakivistä

Iltapäivän aikana useissa puheenvuoroissa korostui lukutaidon puolesta viestiminen. Moni tämän hetken aikuinen on omassa lapsuudessaan lukenut kirjoja paljonkin vapaa-ajallaan, koska muita ajanviettotapoja oli paljon vähemmän. Nyt lapset ja nuoret elävät täysin toisenlaisessa ympäristössä ja erilaiset porkkanat lukemisen lisäämiseksi voivat olla tarpeen. Viestintä ja lukemiseen liittyvän tiedon jakaminen lisää Lukukeskuksen tutkimusten mukaan lukemista, ja siksikin on tärkeää, että tietoa jaetaan.

Viestintään liittyy myös lukutaidon kytkeytyminen laajasti kaikkeen yhteiskunnassa: ”Lukutaito-ohjelman koordinointi täytyy pystyä hanskaamaan viranomaistahojen kesken äärimmäisen hyvin. Kenties pitää pystyä ylittämään hallinnon asettamia rajoja, saada mukaan niin yksityinen kuin julkinen sektori ja ylipäätään saada aikaan sellainen tunne eri organisaatioiden kanssa, että otetaan yhdessä konkreettisia askeleita eteenpäin”, Lassila toivoi.

Jotta yhteistyö lukutaidon eteen jatkuisi edelleen yhtä tehokkaana, on verkosto- ja sidosryhmäviestinnällä keskeinen rooli lukutaitotyössä. ”Kun kaikki tietävät, mitä muut tekevät, on jo otettu iso askel yhteisyön suuntaan”, Villacís muistutti.

Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksilla tukea etenkin heikosti lukeville

Opetusministeri Li Anderssonin valtiosihteeri Dan Koivulaakso totesi, että lukutaidon kehittäminen turvaa parhaiten kykyämme oppia ja kehittää itseämme tulevaisuuden yhteiskunnassa. Sen avulla varmistetaan ihmiselle hyvä tulevaisuus.

Kodin merkitys lapsen lukutaidolle on suuri. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että vanhempien koulutustasolla on yhteys lapsen lukutaidon tasoon. Opetus ja kulttuuriministeriö onkin käynnistänyt monia hankkeita etenkin varhaisen lukemisen tukemiseksi. Tällainen onnistunut ja merkittävä hanke on ollut Lukukeskuksen Lue lapselle -hanke, jonka tavoitteena on innostaa lukemaan lapselle ja kertoa vanhemmille lukemisen merkityksestä.

Keväällä 2021 opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi 4,9 miljoonaa euroa avustuksina lukutaitoa ja lukemisen kulttuuria vahvistaviin toimiin perusopetuksen yläluokille. Avustuksen yhtenä painopisteenä oli heikosti lukevien tukeminen. Lisäksi avustuksen tavoitteena on tasoittaa koronaepidemiasta aiheutuneita osaamisen tasojen eroja.

Lukutaito on yksilöllinen taito ja se vaatii myös yksilöllistä tukemista

Lukutaito ja osaamisen tasotasot ovat monimutkainen kokonaisuus ja on harhaanjohtavaa ajatella, että on hyviä ja huonoja lukijoita. Sen sijaan tulisi huomioida todelliset yksilölliset erot. Joku kaipaa tukea oppimiseen liittyvien tunteiden hallinnassa, kun taas toisella tuen pitää painottua oppimismotivaatioon, kuvaili lukutaito-osaamista Mikko Aro, Jyväskylän yliopiston professori.

”Pitää varmistaa, että kouluissa ja opettajankoulutuksessa on aidosti ymmärrystä yksilöiden lukutaidon heterogeenisyydestä.” – Mikko Aro

Kasvatusinstituutioiden rooli korostuu entisestään: mitä vähemmän lapset ja nuoret lukevat vapaa-ajallaan, sitä suuremmaksi nousee koulutuksen rooli lukutaidon opettamisessa. Koulutuksella voidaan yhä edelleen vaikuttaa eriarvoistumiskehitykseen.

”Sivistyksen yksi merkki on se, että kukaan ei putoa kyydistä”, Aro totesi. ”Tarvitaan paljon panostusta opetuksen varhaisiin vaiheisiin ja erityisesti heille, jotka tarvitsevat tukea oppimisessa.” Tutkimuksessa ja opettajankoulutuksessa erilaisia tuen keinoja pitäisi tunnistaa paremmin ja Aro toteaakin, että siihen tarvitaan tulevaisuudessa merkittävää satsausta.

Lukutaidon arvioinnin ja tuen välineet kuntoon, koulupäiviin aikaa lukemiselle

Katarina Numers-Ekman huomautti, että jokaisen lukutaitotyötä tekevän tulisi pohtia, keitä oma työ tavoittaa ja keitä lukutaitotyöllä ei tavoiteta. Yhteistyötä on laajennettava koskemaan myös juuri näitä, joita ei vielä tällä hetkellä tavoiteta. Yhdeksi tärkeäksi lukutaitoa vahvistavien toimien kohteeksi hän nimeää toisen asteen. Lisäksi sanataiteen ottaminen käyttöön yhä laajemmin olisi hänestä tärkeää.

Kansanedusta Eeva-Johanna Eloranta kertoi, että eduskuntaan on perustettu erilaisten oppijoiden tukiryhmä. Eloranta myös totesi, että olisi erittäin tärkeää selvittää, kuinka monella tutkimuksissa alhaisille taitotasoille jäävistä on oppimisen vaikeuksia.

Eloranta myös ehdottaa, että kouluihin olisi saatava selkeät lukutaitoa testaavat menetelmät. Opettajille tarvitaan lisää välineitä, joilla tukea heikkoa lukutaitoa. Lisäksi Eloranta muistuttaa, että on tärkeää löytää jokaiseen koulupäivään aikaa rauhoittua lukemaan.

Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että lukutaitotyötä tekevät ihmiset saavat ajantasaista tietoa tutkimuksista. Lisäksi koulutuksen vaikuttavuuden seuranta on tärkeää, Aro totesi. ”Täytyy kehittää työkaluja, joiden avulla opettajat voivat arvioida lukutaidon tuen vaikuttavuutta, ei siis niinkään yksittäisen oppilaan vaikeuksien arviointia vaan hänelle tarjotun tuen vaikuttavuutta.”

Lopuksi Aro vielä toteaa, että yksi tärkeä toimenpide on lisätä erityispedagogiikan osaamista laajasti kaikessa opettajakoulutuksessa.

Tukea vanhemmille perheen yhteiseen lukemiseen

Vanhemmuuteen liittyy valtavasti erilaisia odotuksia ja lukemisen tukeminen saattaa huoltajista tuntua jälleen yhdeltä vaatimukselta. Luokanopettaja Matias Laivamaa haluaa kuitenkin muistuttaa vanhempia, että kannattaa hyödyntää kirjaston henkilöstön osaamista

Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes toi puheenvuorossaan esille vanhempien yhteistyön merkityksen. Koulun vanhempaintoimikunnat voisivat laajentaa yhteistyön avulla lukutaidon tukea myös niille perheille, joissa voimavaroja lasten lukemisen tukemiseen ei ole.

”Pitää miettiä, mitä varhaiskasvatuksessa ja vanhempaintoimikunnissa voidaan tehdä. Opettaja voi kutsua vanhemmat vanhempainiltaan pohtimaan, mitä lukutaidon tukemiseksi voidaan yhdessä tehdä”, Siimes kuvaili.

Vaikka lukeminen ei nyt olisi muodissa, se voidaan nostaa uudestaan muotiin

Otto Rantanen, nuori lukija ja kirjoittaja sekä Lukufiiliksen toimittaja, toivoi, että kirjat olisivat nuorten elämässä läsnä joka päivä. Kirjallisuus pitää viedä sinne missä nuoret on ja nuoren pitää itse oivaltaa, mikä merkitys lukutaidolla hänelle on. Myös kulttuurikeskusteluun osallistuminen kuuluu kaikille, Rantanen muistutti.

Rantanen kuvailee, että olisi hyvä, että jokaisen nuoren kännykässä olisi houkutteleva e-kirjapalvelu, joka olisi vaivaton ottaa käyttöön jokaisessa pienessä hetkessä esimerkiksi välitunnilla. Lisäksi kirjaston liittäminen koulun yhteyteen olisi tärkeää. Rantanen toteaa, että on kyse muodista, ja myös lukeminen voi nousta uudestaan muotiin.

Sanna Paljakka, Lukuliikkeen Lukeva kunta -verkoston lukuagentti Porvoon verkostosta kuvaili jälleen viestinnän merkitystä. ”Lukupuheen avulla on onnistuttu herättämään monen eri alan ihmisiä mukaan lukutaidon vahvistamiseen. Lukeva kunta -verkoston avulla on pystytty tarjoamaan monipuolista koulutusta esimerkiksi sanataiteesta ja lukemisen haasteista”, Paljakka kertoi.

Lukeva kunta -verkoston avulla on myös tehty paljon lapsille ja nuorille kohdennettua lukutaitoon liittyvää työtä. ”Entistä vahvemmin veisin kunnissa tietoa päättäjien ja esihenkilöiden luo. He tarvitsevat tietoa lukutaidon merkityksestä ja siitä yhteistyöstä, jota kunnassa sen eteen pitää tehdä”, Paljakka kuvaili lukuagentin työn merkitystä.

Lukuliike-tiimi kiittää kaikkia strategian valmisteluun osallistuneita! Työ jatkuu nyt Lukutaito-ohjelman ja Lukeva koulu -mallin parissa. Tervetuloa mukaan yhteistyöhön!

Lukuliike-tiimin jäsenet ryhmäkuvassa
Lukuliike-tiimi

Kuvassa vasemmalta oikealle  Mari Järvenpää, Minna Harmanen, Belinda Kardén, Pia Lumme ja Pamela Granskog

 

Lue Kansallinen lukutaitostrategia 2030

Läs Nationella läskunnighetsstrategin 2030

 

Katso Kansallisen lukutaitostrategian julkistamistilaisuus