Miksi luen nuortenkirjoja?

Kaisa Laaksonen

Luen nuortenkirjoja työkseni. Ne ovat sujuvasti kirjoitettuja, välillä hiukan kaavamaisiakin, ja siksi nopeasti luettavia. Saatan viikossa kahlata niitä läpi isonkin pinon. Nuortenkirjat ovat koskettavia ja ajatuksia herättäviä ja koukuttavat aikuisenkin tarinaan. On vaikea muistaa, millaista on olla nuori. Miltä tuntui olla yläasteella, olla samaan aikaan itsenäinen ja vielä vahvasti kiinni lapsuudenkodissa? En ehkä haluaisikaan palata teini-ikäisen ehdottomuuteen ja epävarmuuteen, hälyiseen yläasteen pihaan tai päämäärättömään hengailuun. Silti toivoisin muistavani tuon ikävaiheen tunnelmia paremmin. Ymmärtäisin ehkä paremmin itseäni – miksi otan ryhmässä helposti sivustaseuraajan roolin tai miksi tietyt teini-ikäisenä kuunnellut biisit saavat yhä kylmät väreet pintaan. Voisin ymmärtää paremmin myös muita ihmisiä. Jokainen meistä on joskus ollut nuori ja nuoruuden kokemukset ovat osaltaan tehneet meistä sellaisia kuin nyt olemme.

Hyvin kirjoitettu nuortenkirja kertoo jotain universaalia tästä kasvun ja muutoksen ikävaiheesta. Vaikka aika on toisenlainen kuin omassa nuoruudessani, liittyy tähän ikävaiheeseen jokaisella sukupolvella samoja kysymyksiä ja kokemuksia. Joka päivä joku kokee asiat ensimmäisen kerran. Sanotaan, että jokaisen pitää tehdä omat virheensä. Nuortenkirjat tarjoavat mahdollisuuden kokea joitakin asioita ilman, että niitä tarvitsee ihan itse edes kokeilla. Oli kyseessä sitten realistinen nuortenkirja, huima fantasiaseikkailu tai dystopia, kirjat kertovat yhden ikävaiheen tunteista ja nuoren päähenkilön kokemuksista uskottavasti ja tarjoavat mahdollisuuden eläytyä siihen. Nuortenkirjojen kautta saan kosketuksen maailmaan, jota en muuten enää onnistu saavuttamaan.

Nuortenkirjoja lukiessani peilaan päähenkilöä usein nyt 11-vuotiaaseen tyttäreeni. Pohdin, ajatteleeko hän muutaman vuoden kuluttua samalla lailla kuin kirjan päähenkilö. Omien lasten kanssa tulee elettyä juuri tässä hetkessä ja iässä. On vaikea muistaa, millaisia he olivat kolme- tai viisivuotiaina. Aivan yhtä vaikeaa on kuvitella, millaista elämä on muutaman vuoden kuluttua, kun talossa on kolme teini-ikäistä. Nuortenkirjojen sivuilla voin kurkistaa teini-ikäisten maailmaan. Pääsen seuraamaan, kuin ikuiseksi kuviteltu ystävyys päättyy, miltä ensirakkaus tuntuu tai miten noloa voi olla, jos pukeutuu väärällä tavalla. Miten hölmöimmät tempaukset koulun pihalla saavat kaikkein eniten huomiota. Huomaan, millaisia asioita ei missään tapauksessa voi paljastaa vanhemmille.

Tervetuloa taloon, teini-ikä! Olen valmistautunut – lukemalla nuortenkirjoja.

 

Kirjoittaja on Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja

 

"Hyvin kirjoitettu nuortenkirja kertoo jotain universaalia tästä kasvun ja muutoksen ikävaiheesta."