Monilukutaito on tasa-arvoa

Lukeminen on varsin arkipäiväistä toimintaa. Uppoudumme erilaisiin teksteihin päivittäin usein jo aamun ensimmäisistä hetkistä alkaen illan viimeiseen viestin tarkistamiseen, iltasadun lukemiseen tai vaikkapa yöpöydällä odottavan keskeneräisen kirjan lukemiseen. Juuri asian arkipäiväisyyden takia pysähdymme harvoin miettimään, minkälaista toimintaa lukeminen oikeastaan on.

Erilaiset tekstit itse jäsentävät lukemistamme. Kirjoitetun tekstin sanavälit, välimerkit, kappalejaot, otsikot, palstat ja monet muut tekijät määrittävät lukemisen rytmiä ja silmän liikkeitä. Miksi luemme pääasiassa hiljaa? Näin ei suinkaan aina ole ollut. Mihin lukutaitoa oikeastaan tarvitaan?

Lukutaito avaa ovia – kirjaimellisesti

Tyttäreni ollessa viisivuotias hän teippasi oveensa lapun, johon oli kirjoittanut: ”saatullajoskoputtaatätäovea saisitulatänehuonesenjosviela kerotniaasi osakolukeanämäkaiki.” Ääneen lausuttuna sanavälit eivät ole nähtävissä eikä kirjoitetun testin käytänteet olleet vielä täysin viisivuotiaan hallussa. Moni asia peruskukutaidosta kuitenkin oli: teksti etenee vasemmalta oikealle kuten länsimaissa olemme tottuneet ja muodostuu kirjainmerkeistä.

Viisivuotias ymmärsi kuitenkin myös muutakin lukemisesta. Oveen kirjoitetulla lapulla on selvä funktio, niin kuin teksteillä yleensä. Teksteillä on kontekstinsa ja ne ovat johonkin tarkoitukseen, kuten ohjeeksi tai kehotukseksi: ”saat tulla jos koputat tätä ovea”, kuten tyttäreni tuntui tarkoittavan.

Jos osaat lukea, ymmärrät että sinun pitää koputtaa ja kertoa asiasi. Muussa tapauksessa sisäänpääsyä ei ole.

Arjessamme ympärillämme on paljon ohjeita kiinnitettyinä ilmoitustauluille, seiniin ja oviin. Tekstit ja lukutaito ohjaavat elämäämme monilta osin. Kouluttautuminen ja työpaikka nyky-yhteiskunnassa vaativat lukutaitoa. Lukutaito merkitsee saavutettavuutta. Näin ajatteli myös viisivuotias lisätessään lappunsa loppuun ”osaatko lukea tämän kaikki.” Jos osaat, ymmärrät että sinun pitää koputtaa ja kertoa asiasi. Muussa tapauksessa sisäänpääsyä ei ole.

Monilukutaidon pohjalla pyrkimys tasa-arvoon ja saavutettavuuteen

Nyky-yhteiskunnassa tekstit ovat moninaistuneet ja lukutaito liitetään moniin ilmaisun moodeihin, kuten kirjoitukseen, kuvaan ja ääneen ja erilaisiin näiden yhdistelmiin. Lisäksi puhutaan myös taktiilisesta, kosketukseen perustuvasta lukutaidosta, spatiaalisesta, paikkaan liittyvästä lukutaidosta tai vaikkapa medialukutaidosta. Lukutaitoja voidaan koota erilaisin tavoin jonkin yhteisen nimittäjän alle. Yksi tällainen on monilukutaito, jolla viitataan juuri tekstien moninaisuuteen ja niiden edellyttämiin erilaisiin lukutaitoihin.

Monilukutaidon, suomalaisiakin opetussuunnitelman tekijöitä inspiroineena lähtökohtana pidetään The New London Groupin monilukutaitojen pedagogiikka, joita ryhmän jäsenet ovat olleet kehittämässä 1990-luvulta lähtien. Ryhmän perusajatus oli juuri saavutettavuudessa (access). Kaikilla oppilailla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus yhteiskunnalliseen osallisuuteen.

Voisiko siis lukutaidon käsitettä laajentaa niin, että kouluopetukseen tulisi mukaan myös esimerkiksi visuaalisiin merkkeihin liittyvät tekstit ja niiden lukeminen?

1990-luvun Australiassa ja USA:ssa, josta ryhmän jäsenet pääasiassa tulivat, kaikilla yhteiskuntaluokilla ei ollut samoja mahdollisuuksia. Esimerkiksi alkuperäisasukkaiden kulttuurit eivät perustuneet kirjoitukseen ja kirjoihin, kuten länsimainen, kouluja määrittävä kulttuuri. Voisiko siis lukutaidon käsitettä laajentaa niin, että kouluopetukseen tulisi mukaan myös esimerkiksi visuaalisiin merkkeihin liittyvät tekstit ja niiden lukeminen?

Kun monilukutaito tuli suomalaisiin opetussuunnitelmiin, lähtökohta ei ollut sama, mutta yhtälailla kysymys saavutettavuudesta pätee. Kaikkialla läpitunkeva media- ja populaarikulttuuri sosiaalistaa lapset ja nuoret varsin moninaisiin tekstiympäristöihin, joita nykypäivänä määrittää erityisesti sosiaalinen media ja sen käytänteet. Emojit, TikTok-videot, meemit, kuvaviestit ja monet muut arkiset tekstikäytänteet ovat varsin erilaisia mihin oppilaat törmäävät koulussa.

Monilukutaidon opetus tähtääkin siihen, että moninaiset testit ja tekstikäytänteet tulevat opetuksen ja oppimisen kohteeksi. Saavutettavuudessa ei ole enää kyse pelkästään kirjallisen tekstin hallitsemisesta. Saavutettavuus, pääsy tiedon äärelle ja osallisuus yhteiskuntaan edellyttävät erilaisten tekstikäytänteiden hallintaa: ”osaatko lukea tämän kaikki” tarkoittaa myös osaatko lukea graafeja ja kuvioita, erottaa kuvamanipulaatiota ja meemeillä vaikuttamista tai osaatko kuvata itsestäsi vaikka video-cv:n työhakemusta varten?

”Osaatko lukea tämän kaikki” on myös kriittistä lukutaitoa, joka avaa pääsyn demokraattiseen yhteiskuntaan, jossa eri äänet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Saavutettavuus ja lukutaito ovat edelleen demokratian perusedellytyksiä.

Kirjoittaja on mediakasvatuksen lehtori Tampereen yliopistolla.