Monta näkökulmaa lukemisen tulevaisuuteen

Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle? (2020) on Ellun Kanojen ja WSOY:n tuottama teos, johon on kirjoittanut 14 lukemisen asiantuntijaa eri aloilta ja ympäri Suomen. Teoksessa nousee esiin monenlaisia näkökulmia lukemiseen ja siihen, miten lukutaitoa voidaan ylläpitää myös tulevaisuudessa ja miten se muuttaa muotoaan. Teoksessa mainitaan Lukuliike muutamaankin otteeseen, ja olemmekin iloisia, että työmme lukutaidon edistämisen eteen on huomattu lukutaidon eri osa-alueilla. 

Millaisia näkökulmia teoksessa sitten nostetaan esiin lukutaidon kehittämisen kannalta? Tässä muutama mieleenpainuva esimerkki.

Kirjallisuustieteen dosentti, kirjallisuusterapeutti ja kirjallisuusterapiakouluttaja Päivi Kosonen toteaa, että lukemisen tulevaisuus on yhteisöllinen. Lukupiirit ovat oivallinen yhteisöllisen lukemisen muoto: “Ohjatuissa lukupiireissä on erityisiä mahdollisuuksia edistää lukemista, lisätä osallistujien ilmaisu- ja mielentaitoja, sekä avartaa heidän mahdollisuuden tajuaan”, Kosonen kirjoittaa. Jokainen tulee kirjallisuusterapian ryhmään omien yksilöllisten ajatustensa kanssa, mutta ryhmässä ne saavat vastaanoton. Kirja toimii peilinä ja välikappaleena, jonka kautta voidaan avata puheen ja ilmaisun arkku. Kosonen kirjoittaakin näin: “salaisuus piilee siinä, että lukupiirissä valittu teos ohjaa osallistujia uuden maailman ääreen, sellaisten sanojen ja sanallistusten, rytmien ja muotojen ääreen, joita ei itse olisi lähtenyt spontaanisti seuraamaan”.

Lukutaito ei ole yksityinen ja yksilön oman ponnistelun tuloksena syntyvä kyky, vaan yksi sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden tärkeimmistä muodoista.

Myös kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija Maria Laakso liputtaa yhteisöllisen lukemisen puolesta. Julkisuudella on yhteisöllinen potentiaali, ja kirjallisuus on sen tärkeä muoto. Toisin sanoen lukuharrastuksen ympärille muodostuva yhteisöllisyys on tärkeä osa lukemista: vaikka tätä kutsutaankin usein “poseerauskulttuuriksi”. “Kaikki kirjallinen julkisuus sataa lopulta lukutaidon ja lukemisharrastuksen laariin. Lukutaito ei nimittäin sekään ole yksityinen ja yksilön oman ponnistelun tuloksena syntyvä kyky, vaan yksi sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden tärkeimmistä muodoista”, Laakso kirjoittaa. 

Lukuliike on ollut mukana yhteisöllistä lukemista koskevassa Suomen Kulttuurirahaston Lukuklaani-tutkimuksessa.  Lukuklaani-tutkimuksen analyysien mukaan yhteisöllinen lukeminen ja luetusta keskusteleminen lukupiireissä innostavat heikosti motivoituneita oppilaita kirjallisuuden pariin. Tulosten valossa kouluissa olisi hyvä panostaa yhteisölliseen lukemiseen ja murtaa lukemisen yksilökeskeistä perinnettä. Vaikka lukupiirit on todettu oppimisympäristöissä toimiviksi, niitä käytetään opetusmenetelminä verrattaen vähän.

Runoilija ja Nuorten open mic -liikkeen perustaja Aura Nurmi kirjoittaa runonlausunnan merkityksestä nuorille. Nurmi luotsasi Mun tarina -hanketta, jossa tutkittiin kouluissa työpajojen keinoin, olisiko spoken wordista avuksi äidinkielen opetukseen. Hankkeen päätössanat kuultiin viime viikolla osana Lukuviikon ohjelmaa. Nurmi kuvaa, kuinka opettajat joutuivat muuttamaan ennakkokäsityksiään nuorten kiinnostuksesta  spoken word -runoutta kohtaan. Nuorille runous ja sen kokeminen on uudenlaista, ja siksi sitä ei osata tunnistaa. Se sekoittuu musiikkiin, esiintymiseen ja on lähtökohtaisesti intertekstuaalista. “Esiintyvässä runoudessa ja nuorten alle kaksikymppisten teksteissä on tulevaisuus aprikoimatta ja kiistatta esillä. Heille tekstuaalisuus tarkoittaa perinteisen kirjallisuuden lisäksi räppiä, laululyriikkaa, spoken wordia, mediaa ja median hyödyntämistä, toisten luovien kohtaamista, luovaa puheen ja runouden yhdistävää sensaatiomaista tyyliä ja tyylien avantgardistista sekoittelemista”, Nurmi kirjoittaa.

Tehkää kustannussopimuksia nuorten kirjailijan alkujen kanssa NYT! Antakaa heistä kasvaa tukenne avulla kustantamoillenne kirjallisuuden rokkitähtiä.

Nuorten kokemuksesta kirjoittaa myös rap-yhtye Gasellien jäsen ja kirjailija Pekka Salminen. Hän esittää pyynnön kustantamoille: kirjallisuusintituutioiden tulisi kiinnittää enemmän huomiota omiin brändeihinsä, jotta myös nuoret kiinnostuisivat niistä. Tubettajien tai muiden nuorten parissa seurattujen julkimoiden kanssa kustannussopimuksen kirjoittaminen ei välttämättä ole oikea tie laadukkaaseen kirjallisuuteen. Sen sijaan tulisi antaa enemmän mahdollisuuksia kirjoittaville nuorille, jotka lähettävät käsikirjoituksia kustantamoihin. Meillä pitäisi olla enemmän kirjallisuuden rokkistaroja, Salminen kirjoittaa. “Haasteeni kustantamoille onkin: tehkää kustannussopimuksia nuorten kirjailijan alkujen kanssa NYT! Antakaa heistä kasvaa tukenne avulla kustantamoillenne kirjallisuuden rokkitähtiä. — Ja jos se nuoria puhuttelevien käsikirjoitusten valitseminen tuntuu itsestä mahdottomalta, niin palkatkaa nuoria töihin”.

Kirjoittavien esikuvien lisäksi tarvitaan myös lukevia esikuvia. Sellainen on viime aikoina ollut oman Facebook-lukupiirinsäkin perustanut nuori jääkiekkoilija Kevin Lankinen. “Minulle lukeminen on jatkuvaa itsensä kehittämistä: sekä tietokirjoista että romaaneista oppii aina jotakin. Lukeminen auttaa hahmottamaan, millaisessa maailmassa elämme ja miten siihen voi itse vaikuttaa”, Lankinen kirjoittaa teoksessa.

Kaiken kaikkiaan Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle? käy läpi lukemisen tulevaisuutta kouluissa, järjestäytyneen lukemisen muotoina, nuorten keskuudessa, esiintymislavoilla, mediassa, sekä toimeentulona kustantamoissa ja kirjakaupoissa. Kirjassa esiin nousseita teemoja on pohdittu Lukuliikkeen sisällä myös paljon, ja näkökulmia on tarkoitus tuoda esiin esimerkiksi syksyllä alkavassa Lukuliike koulussa -pilottihankkeessa. Pilotissa muun muassa koulutamme opettajia uudenlaisiin opetusmenetelmiin ja pohdimme yhdessä, minkälaista tukea oppilaat lukutaidon vahvistamiseen kaipaavat.

Lukeminen on yhteisöllisellä tasolla kansanterveyden ja sivistyksen, mutta myös kansantalouden asia. Tämän lisäksi yksilöllisellä tasolla lukutaito on arjesta ja elämästä selviytymisen taito.