PATA DEGERMAN: tarina haista sai lukemaan

Arkipäiväni alkavat sanomalehden lukemisella ja päivän aikana luen pääasiassa sähköpostia, nettisivuja ja WhatsApp-viestejä. Kirjojen lukeminen kuuluu iltoihin ennen nukkumaanmenoa. Viikonloppuisin luen joskus keskellä päivääkin, mutta harvemmin.

Retkellä ollessani lukeminen puolestaan saattaa alkaa jo aamusta. Kaikki riippuu siitä, millainen sää on. Sateella ulkona ei ole paljoakaan tekemistä, joten aikaa kulutetaan nukkuen, syöden ja lukien. Olen huomannut, että viikon mittaisen myrskyn aikana ehtii lukea aika paljon. Siksi meillä on retkillä mukana paksuja tiiliskiviä, joissa riittää luettavaa. Kirjojen on oltava kielellä, jota kaikki voivat lukea. Näin voimme vaihdella niitä keskenämme.

Chris Boningtonin kirjoittama Quest for Adventure. Se kertoo kaikista mahdollisista seikkailuista ensimmäisen vuoren valloituksesta maailman ympäri purjehdukseen. Kirjoittaja itse on elävä legenda vuorikiipeilypiireissä, joten hän tietää varsin hyvin, mitä seikkailijoiden päässä liikkuu. Kirja antaa ehdottomasti uutta näkökulmaa arkipäivään!

Ollessamme retkellä Grönlannissa eräs kaveri oli ottanut mukaansa kiipeilystä kertovan kirjan. Se oli juuri ilmestynyt eikä kukaan leirissämme ollut löytänyt sitä vielä kirjakaupasta. Odotimme ja odotimme että hän saisi kirjan loppuun ja se siirtyisi seuraavalle lukijalle, mutta mitään ei tapahtunut. Hän luki etanavauhtia! Päätimme yksimielisesti, että tilanne ei voi jatkua. Kehitimme seuraavanlaisen järjestelmän: kun kirjan omistaja sai yhden luvun luettua, hän repi lukemansa sivut ja antoi seuraavalle. Näin kirja kulki luku kerrallaan teltasta telttaan. Kun viimeinenkin teltta oli saanut sivut luettua, niistä tuli vessapaperia. Kirja ei ollut missään nimessä paska, vaikka päätyikin paskan joukkoon.

”Kaksimetrinen hai tarttui koukkuun ja yritimme kiskoa sen lautalle. Olimme juuri saaneet sen pään kannelle, kun koukku petti ja hai ui syvyyksiin. Nostettuamme yhdeksän haita kannelle, olimme taistelusta niin väsyneitä, että päätimme palkita itsemme viiden tunnin lepotauolla.” Jos kirja alkaa näin, se on menoa.

Nuorempana en lukenut juuri lainkaan. Lukeminen oli kankeaa ja eteni hitaasti. Kun ensimmäistä kertaa vastaan tuli syy lukea, se alkoikin tuntua mielekkäältä. Minun syyni oli seikkailu. Halusin tietää, mitä tarvitaan vuorelle kiipeämiseen. Silloin astuin ensimmäisen kerran elämässäni kirjastoon palava liekki rinnassani. Kirjat saivat uuden merkityksen. Maailma avautui minulle pienessä huoneessani Konalassa, Pohjois-Helsingissä. Hieman myöhemmin tajusin, että seikkailun lisäksi kirjat kertovat muistakin aiheista. Taas avautui uusi maailma. Valokuvaamista, taidetta, elämänkertoja ja sotia. Nykyään on tultu siihen pisteeseen, että minulla on aina kolme tai neljä kirjaa kesken.

Tarina haista sai minut lukemaan. Kirja oli Thor Heyerdahlsin Kontiki ja se löytyy yhä olohuoneeni kirjahyllystä.

Pata Degerman,
löytöretkeilijä