Sanataidetta – miksi ja miten?

Sanataide on osa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita mutta nykyään myös varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman sekä lukion uuden opetussuunnitelman perusteita. Opetussuunnitelmissa sanataide määritellään ennen kaikkea tekstin tuottamisen näkökulmasta. Sanataide on kuitenkin myös paljon muuta. 

LUKILOKI-hankkeessa kuvataan sanataidetta osana opetussuunnitelmia seuraavan infograafin mukaisesti. Infograafiin on nostettu käsitteitä, joita eri opetussuunnitelmissa liitetään sanataiteeseen.

Sanataide katsoo kieltä taiteen ja ilon näkökulmasta. Kirjoittamista lähestytään leikin kautta, ei esimerkiksi kielioppisääntöjen harjoittelun näkökulmasta. Oikeinkirjoitus ja kielioppi ovat oleellinen osa taitavan kirjoittajan tekstin tuottamista, mutta niitä tärkeämpänä pidetään sitä, että oppija löytää sisäisen motivaation erilaisten tekstien parissa toimimiseen. 

Sanataiteessa hyödynnetään useita työ- ja toimintatapoja riippumatta siitä, minkä ikäisiä oppijat ovat. Kuitenkin sanataide näyttäytyy hieman erilaisena eri ikäisten oppijoiden kanssa. Varhaisiän sanataiteen tärkeimpiä työtapoja on runoleikki, mikä tukee kielenkehitystä liikkeen, sarjamuistin kehittymisen ja rytmin kautta. Pienten lasten sanataiteessa keskiössä ovat leikki, vuorovaikutus ja kielellisen tietoisuuden tukeminen. (Anttonen & Inkala, 2018.) Kirjojen maailmaan tutustutaan moniaistisesti ja lukemista rytmitetään liikkeen, leikin ja oman tai yhteisen tarinankerronnan avulla. 

Sanataiteessa lukemista lähestytään jaetun lukukokemuksen näkökulmasta.

Sanataiteessa ajatellaan, että kirjoittaminen ei vaadi teknistä kirjoitustaitoa, vaan teksti voi syntyä esimerkiksi osana kuvataidetuokiota. Monikanavainen ja eri taiteenaloja hyödyntävä toiminnallinen työskentely säilyy mukana vielä silloinkin, kun tekninen kirjoitustaito on jo vahva. Toiminnallinen työskentely tukee keskittymistä ja motivoi lukemaan ja kirjoittamaan (ks. esim. Aerila & Kauppinen, 2018).

Perinteisessä kouluopetuksessa luettua ja luetun ymmärtämistä kontrolloidaan eri tavoin. Kuitenkin tiedämme, että oppijat harjaantuvat vastaamaan esimerkiksi kirjoihin liittyviin kysymysmonisteisiin lukematta itse kirjaa (Aerila & Kauppinen, 2018). Sanataiteessa lukemista lähestytään jaetun lukukokemuksen näkökulmasta. Kirjallisuuden käsitteitä, kuten päähenkilöiden, juonikulun tai avoimen lopun laatimista harjoitellaan mallin innostamana itse tai yhdessä tehden, ei siis pelkästään lukemalla vaan etenkin kirjoittamalla. 

Luettuun liitetty oman tekstin tuottaminen tukee parhaimmillaan sekä luku- että kirjoitusintoa. Oivana esimerkkinä kirjojen ja kirjoittamisen yhteenliittymisestä toimii oululaisia kouluja kiertävä Sanataiteen aarrearkku. Sanataiteen aarrearkku koukuttaa innostavasti lukemisen ja kirjoittamisen maailmaan. Kirjoihin liitetty perusopetuksen opetussuunnitelman mukainen sanataidemateriaali on kouluille helposti tilattavissa ja hyödynnettävissä.

Kohti elämyksellisen lukemisen taitoja

”Voidaanko me lukea tätä kaksistaan? Voidaanko mennä sohville lukemaan? Jos toi lukee mulle, voinko mä piirtää samalla? Hei, me otetaan tää murrosikäkirja, luetaan menkoista ja kaikista hormoneista, tehdään seksivalistusvideo! Ai tappeluja? Anna mä luen sen! Jos toikin lukee, me voitais suunnitella siitä sarjakuva!” 

Tekstien elämyksellinen kokeminen kehittyy erityisesti vuorovaikutuksessa. Sanataiteessa käytössä olevat yhteisöllisen lukemisen ja kirjoittamisen tavat toimivat myös koulukontekstissa. Lukukokemuksen avaaminen ja yhdessä tuottaminen on pallottelua: yksi heittää ajatuksen ja toinen ottaa sen vastaan, toista kuuntelemalla ja harjoittelemalla löytyvät sekä ymmärrys että toimivat taktiikat tekstin tuottamiseksi. Myös Karvin tuore raportti Millaista on yhdeksäsluokkalaisten kielellinen osaaminen? (2020) nostaa yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen yhdeksi monilukutaidon kehittymistä tukevista asioista. 

 Lukuklaanin tutkimus (2020) osoittaa opettajien suhtautuvan myönteisesti yhteistoiminnalliseen lukemiseen ja tuottamiseen. Paljon tehdään jo yhdessä, eri tavoin. Oppilaat voivat lukea toisilleen pareittain tai pienissä ryhmissä. Hiljainenkin lukeminen pienryhmissä voi olla yhteisöllistä: Ryhmän kesken voidaan tehdä lukusopimus, eli samaan paikkaan kokoontuneet lukijat voivat luvan kanssa nostaa lukemisen lomassa esiin hauskoja, hämmentäviä tai vaikka jännittäviä kohtia. Tutussa ryhmässä on helpompi keskustella luetusta ilman pelkoa. Parhaimmillaan opetusryhmä pääsee itse vaikuttamaan siihen, millaista lukeminen milloinkin on. 

Lukeminen on aina elämys. Sanataiteen nouseminen mukaan lukion opetussuunnitelmaan heijastelee ajatustavan muutosta suhteessa siihen, minkälaiseen lukijuuteen koulupolulla kasvetaan: eläytyvä lukeminen on täsmentynyt tavoitteeksi kehittää elämyksellisen lukemisen taitoja. Sama elämyksellisyys ja kokemuksellisuus liitetään myös kirjoittamiseen.

Kieli ei sulje ulkopuolelle, vaan ottaa mukaan.

Opetussuunnitelmien perusteissa elämyksellisen lukemisen rinnalla on oikeutetusti omaääninen tuottaminen. Sanataiteessa omaäänistä kerrontaa tuetaan jo varhain. Lähtökohta tässäkin on yhdessä tekemisessä. Kielelliseen luovuuteen ja leikkiin rohkaisevat sanataideharjoitukset syventävät ymmärrystä kielen mahdollisuuksista ja sanojen voimasta.

Mihin tämä parhaimmillaan johtaa? Kun lapsi tai nuori saa kokemuksen siitä, että tekstit saavat tuntemaan ja omilla ajatuksilla on merkitystä, saattaa löytyä sekä lukuinto että motivaatio tavoitella tilanteista ja yleiskielen normien mukaista ilmaisua. Ajatus siitä, että kieli – juuri sellaisena kuin kukin sen hallitsee – on jokaisen oma, jokaisen käytettävissä, on sanataidelähtöisten menetelmien pohjana. Kieli ei sulje ulkopuolelle, vaan ottaa mukaan. Jokaisella on oikeus etsiä merkityksiä, ymmärtää, sanoa ja tulla kuulluksi. 

Kirjoittajat Sanna Luokomaa ja Elina Mäkinen työskentelevät LUKILOKI-hankkeessa. LUKILOKI on kaikkien kasvatus- ja koulutusasteiden opetushenkilöstölle suunnattu luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen ja opettamiseen liittyvä täydennyskoulutus, jota rahoittaa Opetushallitus.

Lue myös sanataide-artikkelisarjan osa 1: Pia Krutsin: Sanataide on luku- ja kirjoitusmotivaation moottori

Lähteet:

• Aerila, J. & Kauppinen, M. (2019). Sytytä lukukipinä – Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn. PS-kustannus.
• Anttonen, A. & Inkala, K. (2018). Runoriemua ja korvaamattomia kohtaamisia – Kokemuksia vauvasanataiteesta oululaisessa Valveen sanataidekoulussa. Teoksessa N. Ekström, E. Puikkonen & K. Suoniemi (toim.), Sanataidetta on! Tekijät, työtavat ja teoria (s. 8–26). Kirjan talo.
• Karvi: Millaista on yhdeksäsluokkalaisten kielellinen osaaminen? Suomen kielen ja kirjallisuuden opppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2019.
• Lukuklaani-tutkimus 
• Opetussuunnitelmien perusteet: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015, Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019, Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2017