Miten löytäisin mieluista lukemista? Helpoin tapa on mennä kirjastoon ajan kanssa ja valita monta kivalta tuntuvaa kirjaa. Kirjan saa aivan hyvin jättää kesken, jos se ei huvitakaan. Minulle myös kirjakaupat ovat tärkeitä paikkoja, joissa viihdyn pitkään. Kirjoja pitää saada maistella muutaman sivun verran, jotta tietää miten ne toimivat.

Lapsena Keravalla neljä vuotta vanhempi naapurini Minna avasi silmäni lukemiselle ja vei minut kirjastoon. Pian minulle piti ostaa isompi reppu, jotta sain raahattua enemmän kirjoja ja kokonaisia kirjasarjoja kirjastosta kotiin. Niitä olivat Neiti Etsivät, Kalle Blomqvistit, Viisikot ja kaikki hevoskirjat, vaikka en mikään heppatyttö ollutkaan.

Luen joka ilta, en osaa mennä nukkumaan ilman luettavaa. Joskus hotellissa selaan yöpöydän laatikosta Raamattua tai vaikka jotain käyttöohjetta, jos en ole muistanut ottaa omaa kirjaa mukaan. Nykyään apunani ovat onneksi e-kirjat.

Työssäni minulla on aina tunteet pelissä, ja tämän takia kaipaan kirjoista ajoittain helppoutta. Siksi dekkarit ovat mielestäni erinomaista luettavaa: vaikkapa Donna Leonin, Henning Mankellin ja Agatha Christien jännärit. Hyvä dekkari ei tarvitse kuin toimivat päähenkilöt, juonen ja johtolankoja. Kirjallisuudessa murhat eivät minua hetkauta!

Pidän myös kirjoista, joissa ihmissuhteet ovat pääosassa ja draama ihmisten välisissä tilanteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Jane Austenin ja Charlotte ja Emily Brontën teokset.

Näen kirjojen tarinat mielessäni kuin elokuvat. Joskus yksi lause voi pysäyttää ja osua omaan elämääni. Dekkaritkin ovat viisaita.

Lukemisesta on paljon hyötyä näyttelijän työssä. Se helpottaa kokonaisuuksien hallitsemista, esimerkisi käsikirjoituksen sisäistämistä tai omaa kirjoittamista. Näyttelijän on aina ymmärrettävä käsikirjoituksen konteksti.

Alina Tomnikov

näyttelijä

"Suosittelen Joël Dickerin kirjaa Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Siinä yhdistyy dekkari, kuvaus taiteilijamaailmasta ja hyvä romaani. Suurta sivumäärää ei tarvitse pelätä, sivut kääntyvät kuin itsestään!"