Radion aamushow’n vuoksi joudun menemään aikaisin nukkumaan. Kirjan lukeminen nopeuttaa nukahtamista – ero esimerkiksi Instagramin selailemiseen on merkittävä. Kirja ei saa kuitenkaan olla liian jännittävä tai jään valvomaan sen pariin yöhön asti.

Luen lomalla paljon kirjoja, muuten liian vähän. Joskus kuitenkin tartun kirjaan, jollaista ei pysty laskemaan käsistä, vaan sitä on luettava joka ikisenä liikenevällä hetkellä. Tällainen oli esimerkiksi Paula Hawkinsin Nainen junassa.

Työni puolesta saan paljon kirjoja, joista valitsen sopivimmat luettavaksi. Jos 20 ensimmäistä sivua ahmaisee seisaallaan, todennäköisesti koko kirja on silloin loistava.

Luen painettuja kirjoja. Rakastan niitä esineinä ja pidän siitä, miltä ne tuntuvat käsissä. En kuitenkaan keräile kirjoja. Mieheni kuuntelee myös äänikirjoja, mutta omat automatkani ovat niille liian lyhyitä.

Itse luin lapsena Minttuja, Pupu Tupunoita, Neiti Etsiviä, Mauri Kunnasta ja Anni Swanin kertomuksia. Nyt kannustan kovasti yhdeksänvuotiasta lastani lukemaan. Puluboin ja Ponin uusia seikkailuja oikein odotamme. Lapselle lukiessa pitää joskus olla tarkkana, ettei tarina ole liian pelottava. Kirjoissa kun ei ole ikärajoja.

Olen mielelläni se tylsä täti, joka ostaa lapsille lahjaksi aina kirjoja.

Anni Hautala

juontaja

"Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat ovat hyvin kirjoitettua ja ihanan yleissivistävää luettavaa. Ne kertovat kiehtovasti Suomen historiasta ja taiteilijoista, kuten Topeliuksesta, Edelfeltistä ja Sibeliuksesta. Mustonen osaa kuvata tarkkanäköisesti mennyttä maailmaa."