Lapsuuteni Iranissa sisko luki minulle Pikku prinssiä, ja isoisän sylissä kuuntelin persialaista mytologiaa. Elämäni alkoi siis tarinoita kuuntelemalla, nyt kerron niitä työkseni.

Opin lukemaan ja kirjoittamaan pari kolme kertaa: ensin farsiksi, sitten englanniksi ja lopulta suomeksi.

Olen aina ollut lapsenmielinen ja näen ympärilläni lohikäärmeitä ja godzilloja. En voisi kuvitella nykyiseen työryhmääni ihmistä, joka ei tykkää velhoista! Jos Harry Potter olisi jo kirjoitettu lapsuudessani, se olisi ollut kova juttu.

Tarvitsen lukutaitoa päivittäin. Enimmäkseen lukemiseen käyttämäni aika kuluu ohjelmieni tutkimustyöhön. Minun pitää osata nopeasti nähdä tekstistä, onko se minulle tarpeellista vai ei. Luen uutisia eri välineistä ja ihmettelen sitä, miten suppeasti ne on tehty. Usein uutinen herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, jolloin joudun lukemaan saman asian monesta eri lähteestä.

Viimeksi istuin alas ihan vain lukeakseni Herman Hessen Arosuden. Minuun teki vaikutuksen päähenkilön henkinen ja sisäinen kamppailu. Kasvoin kahden eri kulttuurin välillä ja muutimme paljon, se on tehnyt minusta erakon. Siksi pystyin samaistumaan vahvasti kirjan sanomaan.

 

Arman Alizad

TV-toimittaja

"Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi on maailman paras kirja. Sen tärkein opetus on, että aikuiset ovat tylsiä. Kirjassa prinssin ja ketun kohtaaminen on niin kaunis, että sitä lukiessani minulla pitää aina olla nenäliinoja käden ulottuvilla. Älä koskaan tukahduta 7-vuotiasta sydämestäsi!"