Menen aikaisin nukkumaan ja herään aamulla viideltä saadakseni nauttia kaksi tuntia hyvästä kirjasta. Muuten minun on kahden pienen lapsen äitinä joskus vaikea löytää aikaa lukemiselle.

Kuusivuotiaana pyysin äitiä opettamaan minut lukemaan. Pian osasin itse tavata Ilta-Sanomista juttuja Tšernobylin ydinonnettomuudesta. Viisikko aarresaarella -kirjan jälkeen tajuntani räjähti: jos lukeminen on tällaista, se on minun juttuni! Luin Blytonit ja Montgomeryt, etsin kirjastosta kivannäköistä lukemista kansien perusteella. Sitten alkoi kiinnostaa tieteis- ja fantasiakirjallisuus sekä teininä myös romanttiset viihdekirjat.

En mitenkään ehdi lukea kaikkea maailman hyvää kirjallisuutta, joten pitäydyn kirjoissa, jotka ovat omalla mukavuusalueellani. Työni vuoksi keskityn suomalaiseen nykykirjallisuuteen. Vapaa-ajallani vaihdan kielen usein englantiin tai ruotsiin, se on minun tapani rentoutua. Vieraalla kielellä tekstistä ei tosin saa aivan yhtä paljon tunteita irti kuin suomesta. Esimerkiksi Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin oli vielä vaikuttavampi käännettynä kuin alkuperäisellä kielellä.

Olen nopea lukija, päivässä menee helposti 200 sivua. Se tarkoittaa, että olen myös kirjaston suurkuluttaja. Varailen kirjoja ja jonotan joskus pitkäänkin. Ostan myös itse paljon varsinkin pokkareita, joita on kevyt kantaa mukana.

Eeva-Mari Kivimäki-Sandgren

lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja

"Erityisesti nuorille lukijoille suosittelen Arja ja Emmi Puikkosen fantasiakirjaa Äänihäkki. Se on kuin satu aikuisille."