Kirjat kiehtoivat minua jo ennen kuin opin lukemaan. Saatoin poimia hyllystä jonkin romaanin ja tuijottaa tekstiä kuvitellen tarinoita rivien väleihin.

Uppo-Nalle sai minut innostumaan runoista, ja seitsemänvuotiaana kirjoitin ensimmäiset säkeeni. Ala-asteen lopulla luovuin riimeistä ja löysin vapaan mitan. Kävin runokursseilla vanhojen tätien kanssa. Luin lastenkirjoja, venäläisiä klassikoita ja vanhaa suomalaista runoutta.

Halusin kirjailijaksi jo lapsena. Kuulin, että kustannussopimuksen saaminen on vaikeaa, enkä heti uskaltanut luottaa haaveeseen. Maailma muuttui mahdolliseksi, kun aloin uskoa unelmiini. Esikoisromaanini julkaistaan ensi keväänä.

Jos aikoo kirjailijaksi, on tietysti kirjoitettava paljon, mutta lukeminen on vähintään yhtä tärkeää. Jotta voi kirjoittaa hyvin, on osattava lukea hyvin. Ne ovat kaksi eri reittiä samaan maailmaan.

Ymmärsin pian, että kaikki lukeminen kehittää tekstin tuottamista. Samalla kun luen, tutkin lauserakenteita ja kerrontaratkaisuja. Joskus ihmettelen kirjailijan valintoja, joskus otan niistä opikseni.

Luen iltaisin tai reissussa. Joskus kun oma kirjoittaminen ei suju, vaihdan lukemiseen. Eniten viihdyn suomalaisen kirjallisuuden parissa, suosikkejani ovat esimerkiksi Joel Haahtela, Venla Hiidensalo ja Sanna Karlström. Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista on upea!

Kannattaa kokeilla erilaisia kirjoja ja kerätä kiinnostavia teoksia jonoon odottamaan. Väkisin ei pidä lukea, mutta aina voi antaa mahdollisuuden vaikkapa 50 sivun verran. Vinkkejä voi kuunnella ihmisiltä, joilla on samanlainen kirjallisuusmaku. Nykyään kirjabloggareista on suuri apu sopivien kirjojen valitsemisessa. On myös hauskaa, että monien kirjailijoiden elämää voi seurata somessa.

Paula Nivukoski

esikoiskirjailija

"Jenna Kostetin Pikimusta, sysipimeä -kirjassa risteävät samassa talossa suomalainen mytologia, nykyhetki Instagram-päivityksineen ja jatkosodan yksinäiset vuodet kotirintamalla."