Minusta on surullista, jos ihminen ei lue kuin Fingerporia. Se olisi kivaa, jos joku tutustuisi sarjakuvieni kautta muunlaiseenkin kirjallisuuteen.

Kirjat eivät mene raskaan tuotantokoneiston läpi kuten vaikkapa elokuvat ja tv-sarjat. Siksi juuri kirjoissa tapahtuu eniten. Ne esittelevät uusia teemoja ja ajatuksia, joista ei muualla vielä ole kuultukaan.

Sarjakuvan tekijälle lukeminen on välttämätöntä. Kaikki vaikuttaa luomiseen, niin proosa kuin televisiokin. Lapsena minuun iskivät parhaiten Aku Ankat ja Nakke-sarjikset, myöhemmin Juho Juntusen sarjakuvat sekä esimerkiksi Pahkasian Hemmo Paskiainen. Luin mummolassa Ollin pakinoita, joiden sanaleikittely kolahti kovaa. Samoin Veikko Huovisen huumori.

Lukemaan opittuani ahmin jostain syystä Mauri Sariolan Susikoski-romaaneja, joille en enää antaisi mahdollisuutta. Kirjallisuudessa on hassua se, että joskus saattaa lukea kirjoja, vaikka ne eivät edes omasta mielestä olisi hyviä.

Sarjakuvien tekemisen vastapainoksi muunlaisen kirjallisuuden kuluttaminen on palauttavaa. Luen nyt samoja scifi-kirjoja kuin nörttikaverini jo 1980-luvulla, esimerkiksi Arthur C. Clarken teoksia sekä dekkareita köykäisimmästä päästä.

Tietokirjoja ahmin mitä ihmeellisimmistä aiheista, evoluutiosta, genetiikasta, Morris Mineistä tai Kennedyn murhasta. Olen kuitenkin hidas lukija enkä muista ikinä mitään lukemastani.

Kirjahyllyni tursuaa. En ole oppinut lukemaan e-kirjoja, vaan ostan painettua tavaraa. Sekin on verkkokauppojen vuoksi nykyään helpompaa kuin koskaan.

Lukemista kannattaa kokeilla erilaisissa paikoissa, vaikkapa navetan takana. Ja erilaisissa asennoissa! Sänky ei ole paras, siellä alkaa liian helposti nukuttaa.

Pertti Jarla

sarjakuvapiirtäjä

"Michael Wolffin kirjoittama Tulta ja tuhoa – Donald Trump Valkoisessa talossa on hauskaa ja varmasti ajankohtaista luettavaa."